Levottomat jalat

Kärsin levottomista jaloista. Ihan oikeasti. Siitä ruikutusta ehkä myöhemmin. Kärsin myös levottomista jaloista. Ne kuljettavat välillä Lappiin, välillä Prahaan ja välillä jonnekin muualle. Useinmiten kuitenkin Lappiin tai Prahaan.

Tänä jouluna tulee kuluneeksi tasan 20 vuotta siitä, kun silloin vasta tulevan siippani kanssa reissasin ensimmäisen kerran Lappiin. Sitä täytyy juhlistaa - kenties ihan savusaunalla - tietysti Lapissa. Riippuu ihan siitä, onko pakkasta tällä kertaa paljon alle tai yli -25.

Menneitä on tylsää yrittää pakottaa aikajanalle. Muistot kun tuppaavat pulpahtelemaan mieleen miten lystäävät. Yritän kuitenkin pitää jonninlaista kronologista kirjaa edes noista Prahan reissuista. Varhaisimmat matkat tässä lyhykäisesti, viimeisimmistä viipellyksistä laitan infoa hiukan enemmän.

2001 keväällä (huhtikuun loppupuoli?) oli eka Prahan reissu ja majoitus Hotelli Aristonissa Seifertova-kadulla (valmismatka). Hotsku oli silloin ainakin ihan ok ja kulkuyhteydet keskustaan hyvät ratikalla. Siippa onnistui nostamaan jo menomatkalla ihan oikean kuumeen 39 asteeseen. Onneksi oli cashiä mukana - silloin ei kait vielä vingutettu Visaakaan - hotellihuoneeseen hälytetty, kultakäädyin käämitetty tsekkitohtori nylki turisteilta about 200 euroa. Mutta seuraavana päivänä oli siippa taas pelissä mukana! Ja vakuutus korvasi kaiken jälkikäteen. Lähiräkälässä parantava tuoppi maksoi silloin kuvan mukaan 14 korunaa.

Mikä sitten oli se varsinainen, tsekinterävä koukku, joka iski niin syvään, että se saa palaamaan Prahaan näköjään aina vaan uudestaan? No hyvä ja halpa pivo tietenkin, mutta varsinainen syy piilee varmaankin kaupungin kauneudessa ja karheassa ilmapiirissä. Ja hyvässä pivossa;) Praha on m a a g i n e n kaupunki.

Vuonna 2003 oli lähdettävä Prahaan tutkimaan edellisen vuoden tuhoisan tulvan jälkiä. Siippa ei ole ihan niitä lyhykäisimpiä miehiä, joten voi vain kuvitella, minkälainen kaaos kaupungissa on ollut tulvan aikana. Kuvassa siis tulvaraja näkyy paljaina tiilinä. Eläintarhakin, joka sijaitsee ihan Vltavan rannassa, oli lohduton näky vielä vuosi tulvan jälkeen. Tuolla reissulla bunkattiin Vinohradyn kaupunginosassa jotensakin neuvostofiilinkisessä Hotelli Sofiassa, jonka narisevat kokolattiamatolla päällystetyt lattiat ovat jääneet mieleen unohtumattomasti. Henkilökunta oli kuitenkin ystävällistä ja sijainti suosikiksemme nousseessa Vinohradyssa loistava.

Välivuosi reissaamisessa (siis Prahaan reissaamisessa) synnytti kaamean matkakuumeen ja keväällä 2005 oli mentävä ihan äkkilähdöllä. Saatiin sopuhintaan loistava huone Hotelli Sibeliuksesta - taas Vinohradysta. Sibelius on kait suomalaisten omistuksessa ja sinne palasimme uudestaan myös keväällä 2006. Tuo 2005 reissu oli jotenkin ihan hervoton: sain käytyä koulun loppuun, fiilikset olivat siis korkealla ja Prahassa mieletön helleaalto. Olikohan se toukokuun loppupuolta?

Jalat käveltiin taas kerran rakkuloille ja selkä oli lopputyön kirjoittamisesta ihan paskana. Olin jo etukäteen päättänyt, että hierojalle pitää päästä ja uskaltauduttiinkin Thai-mestaan. Talon puolesta saadut pikku-pikku t-paidat ja shortsit eivät meinanneet mahtua päälle ja tuntui siltä, että pikku-pikku thaihierojat hiukan naureskelivat meille jäykille ja pönäköille turisteille, mutta selkäkipu lähti perinteisessä thaihieronnassa saman tien ja loppuloma oli pelastettu.

Jatkuu...