Hyi olkoon!
Tuollaisia seuralaisia saattaa kulkeutua banaanien mukana kaupasta kotio. Be ware!
No roskikseenhan se oli vietävä koko komeus: nyt emme siis koskaan saa tietää, miten kaunis perhonen kotelosta olisi kuoriutunut. Kyllä - minä h a l u a n uskoa, että karvaisen kotelon uumenissa metamorfoseerasi ihanainen perhonen, eikä mikään tappajahämähäkki.
No jos kerran tuo äskeinen oli bloggaamisen arvoista, niin kerrotaanpa sitten vielä kirjekuorista. On nimittäin kirjekuoria ja sitten on tsekkiläisiä kirjekuoria. Tänään saapui postista vakuutetun kirjeen saapumisilmoitus ja minä jännittyneenä sitä noutamaan. Olisinko voittanut jotain...suurta...tai edes keskikokoista...tai jotain...
Olin ihan kokonaan unohtanut (kyllä, työtoverit, unohtelen muutakin kuin työasioita), että tilasin jokin aika sitten keväistä Prahan reissua varten teatteritiketit (tai performanssi-mikä-lie), jotka poikkeuksellisesti pyysin lähettämään ihan kotio asti, koska ainakaan ymmärtääkseni sähköistä tikettiä ei ollut saatavilla. Ja tällaisessa vakuuttavassa kirjekuoressa tuo vakuutettu lähetys saapui.
"No mitäs ihmeellistä tuossa nyt sitten muka on", kummastelee jo kiusaantunut bloginlukija. "Selvää itäeurooppalaista nostalgiaa", huokaa fiilistelijä leimat ja tarrat nähtyään ja vainuaa herkässä nenässään halvan, karhean paperin tuoksun.
"Äkkiä Prahaan", huudahtaa Älpäkkö sydämensä pohjasta.
Kirjekuori oli muuten suljettu leveällä maalarinteipillä, johon oli isketty kaksi tikettifirman leimaa. Voiko se enää olla tahatonta itä-ihkua, vai liekö ilkeää ja kylmää retroilua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti