Travemünde, ohoi!

Taas yhtä kokemusta rikkaampana, eli tulipahan seilattua pääsiäisenä välillä Helsinki-Travemünde-Helsinki.

Finnlinesin Star-luokan laiva Finnlady puski meidät uljaasti läpi väliin pärskivän meren sinne ja takaisin. Lähtö oli pe-illalla klo 18 ja takaisin stadiin botski saapui ma-aamuna kahdeksalta.

Ja epäilijöille tiedoksi: ei, aika ei tullut laivalla pitkäksi. Ohjelmassa oli nimittäin baari-päivällinen-baari-baari-aamupala (siippa ei päässyt) -lounas-baari-päivällinen-Travemünde (baari) - yöpala-aamupala (siippakin osallistui) - lounas-baari-päivällinen-baari-baari-aamupala.

Niin ja jossain välissä tärisimme kannella kylmänhorkassa sekä shoppailimme laivan mini-marketissa. Ja lötköttelimme mukavassa 16 neliön hytissä taivaskanavia silmäillen. Parasta hupia oli ehkä la-aamun suihku, joka pienessä merenkäynnissä onnistui pitämällä toisella kädellä kiinni kauhukahvasta toisen käden shamppootellessa.

Vai olisiko yksi tähtihetkistä sittenkin ollut öisen meren päällä pilvettömältä taivaalta hohkannut täysikuu...tai sinisen taivaan heijastus lähes tyynellä merellä auringon sirisyttäessä silmiä...tai iloisensaksalainen tunnelma piskuisen satamakaupungin baarissa, missä iloisensaksalainen myyjätär ei ollut paikan vähiten huppelispäinen...vai...syntyihän noita - muistoja.

Ruoka oli erittäin hyvää ja sitä oli riittävästi - weighttickeriin tuskin tulee siis vähään aikaan muutoksia...Hintataso oli huomattavasti halvempi kuin ruotsinlaivoilla ja Travemünden terminaalissa olevasta kaupasta tuliaiset saa vieläkin halvemmalla. Olimme siis Saksan maalla n. kolme tuntia ilta-yöhämärissä, joten shoppailusta siellä ei ole kokemusta.

Tulihan sitä sentään hiukan kämmättyäkin - kuten meille "oman tien matkaajille" usein sattuu. Ohjeitahan ei kannata noudattaa, eikä opasteita haeskella saati lueskella. Omapäisyydestä kärsimme sen verran (emme tilanneet taksia etukäteen Travemünden terminaaliin saati kysyneet siellä sijaitsevasta Finnlinesin toimistosta neuvoa), että jo muutenkin lyhyestä maissa olo ajasta (mitenkähän tuo oikeinkirjoitetaan?) puoli tuntia kului hortoillessa pittoreskin satamakaupungin omakotitaloalueella.

Ja kyllä, jotainhan tästäkin opittiin: saksalaiset o v a t kovia kasvattamaan puutarhatonttuarmeijoita pihamaillaan.

Tämä viimeinen kuva hyttimme ovesta ihan vaan sen takia, että onneksi Älpäkkö ei katsonut sitä kauhuleffaa, jonka nimi on 1408, ennen matkaa. Siippa katsoi.

Jaahas, ja nytkö sitä pitäisi sitten kestää 31 yötä, ennen kuin uudet kujeet vanhassa tutussa Prahassa saavat sijansa.