Noniinpitihänsenytarvata - Älpäkön nenä on palanut!
Uudet aurinkolasit, joita jo eilenkin mainostin, eivät siis autakaan kokonaisvaltaisesti;) Niin ja lisäksi lasien käyttö vaatii muutenkin opettelua: huomasin eilen vasta kämpillä, että markkinoilta ostamani huppari ei ollutkaan ruskea, vaan vihreä! Jonninlaisia aurinkolasien käyttöohjeita, vaikkapa ihan idiootti-amerikkalaiseen malliin tehtyjä, tässä jo kaipaisi. No joo. Aurinko siis paistaa Prahassa.
Eilen illasta sen verran, että metroilimme Zizkoviin Jiriho z Podebradin asemalle, jolla sijaitsee mm. kaunis kirkko, jonka nimeä en nyt tähän hätään muista. Zizkovin alue on Vinohradyn jälkeen toiseksi suosituin meidän Praha-listalla: edullisia kuppiloita ja omituisia kujia. Zizkov on hiukan rosoisempi ja myös vähemmän vihreä kuin Vinohrady. Jos Zizkoviin menee, kannattaa tsekata televisiotorni, josta on huikeat näköalat ja myös tornin baari ihan vaan sen surullisenkummallisen neuvostoilmapiirin takia. Zizkovista löytyy myös kukkula ja sillä kuuluisa massiivinen ratsastajapatsas.
Mutta noista kaikista kertovat matkaoppaatkin ja paljon tarkemmin. Me päädyimme siis eilen illalla syömään perinteisestäkin perinteisempään tsekkiläiseen oluttupaan. Hiukan hirvitti, mutta päätös piti ja laskeuduimme savuiseen "luolaan" ilman ennakkoluuloja. Älpäkkö söi vihdoin ja viimein alkupalaksi olutjuustoa, montaa tsekkiruokalistan omituisuutta ei enää olekaan maistamatta (luojan kiitos?!). Ihan ookoo, mutta todella, todella vahvan makuista. Pääruoaksi possua "mozzarellalla" kera tomaattisalaatin, ihan ookoo. Siippa vetäisi ensin jonninlaisen makkara-juusto-kokoelman ja päälle homejuustotäytteistä kanaa kunnon rasvalohkopotuilla. Kyytipojiksi meni pivojen lisäksi yhdet fernetit ja becherovkat. Ja koko komeus kustansi 465 kc = 18,5 €. Siis koko satsi ja kahdelta. Paikka oli siis Hostinec Slavikova Vinohradskalla. Jos haluaa tosi perinteistä menoa ja ruokaa ja edullisesti kera ystävällisen palvelun, suosittelen.
Ja sitten - vanhuus ei tule yksin. Jahka löysimme sinne eilen mainitsemaani musamestaan, silmät alkoivat luppasta ja yksien pivojen jälkeen oli jätettävä paikka nuoremmille (joita siis tosiaankin oli enemmistö). Harmi, paikassa oli meno vasta aluillaan ja musa oli mielenkiintoista kuten koko paikkakin.
Kotimatkalla tsekattiin, vieressä kun oltiin, Seifertovan varrelta Hotel Victoria, johon ollaan jo buukattu joulunpyhiksi huone. Vaikutti ihan hyvältä paikalta ja hinta vain 33 €/yö/huone aamupalalla! Auts, tuli tässä siis nyt paljastettua sekin, ettei tämä suinkaan ole viimeinen Prahan reissu;)
Tänään on sitten taas harrastettu sitä Prahan parasta puuhaa, eli kävelty siellä sun täällä ja pällistelty upeita rakennuksia, kukkivia puita ja pensaita sekä turistivirtoja. Käytiin Wallensteinin puutarhassa ja Prahan linnan puutarhoissa. Upeaa!!!! Otettiin iloksenne muutama videonpätkä, laitan ne blogiin kunhan siippa ehtii konvertoimaan. Wallensteinin puutarhan löytää menemällä ratikalla tai metrolla Malostranskán asemalle, palaamalla hiukan Latenskaa takaisin päin (muurin viertä) kunnes puutarhan portti tulee vastaan. Linna näkyy puutarhaan mahtavasti eikä maksa mitään!
Wallensteinin puutarhasta on helppo jatkaa linnan puutarhoihin, sisäänpääsy niihin maksaa 79 kc = 3 € . Jos on pakko valita mihin menee, Wallenstein on puutarhana upeampi, mutta linnan puutarhoista on taas upeat maisemat Prahan yli, eli päätä nyt niistä sitten.
Puutarhojen jälkeen menimme ratikalla 23 linnan taakse tarkoituksena vallata Petrinin kukkula uudesta suunnasta. Ja näin todella kävikin, koska ajoimme ratikalla ihan liian kauas ja lähdimme vielä pysäkiltä väärään suuntaan, me onnettomat. No, muutama hortoilukilometri päivässä pitää turistin nöyränä ja jalat maitohapoilla. Ja maitohappoja voi sitten "laimentaa" taas pivolla. Petrinin kukkulalle kannattaa siis mennä ihan perinteistä reittiä eli esim. hammasratasjunalla (lanova dráha), joka lähtee Karmelitskálta. Kuvassa näkymä Petriniltä linnalle päin.
Petrinin jälkeen raahauduimme takaisin kotikulmille Vinohradyyn ja hörppäsimme cappuccinot ja lattet kera jäätelön Blatouchessa (nimi vaatii tarkistusta) ihan tuossa nurkilla (133 kc = 5,3 €).
Paikassa oli sen verran mukava kuubalainen musa ja mielenkiintoinen ruokalista, että päätimme syödä siellä ennen lähtöä bluesjameihin Malá Stranaan Ujezdin varrelle: siellä on kaksikin paikkaa, katsotaan mihin tässä taas eksyy. Niin ja katsotaan josko pysymme hereillä niin kauan, että bändi alkaa soittaa. Täällä Prahassa kyllä jamit alkavat Suomen mittapuun mukaan tosi aikaisin, viimeistään kymmeneltä. Mutta kun päivän talsii auringossa ja pivottaa välillä, niin kyllä peti kutsuu yllättävän aikaisin.
Upea päivä siis takana, vaikka nenänpäätä ja poskia kirveleekin. Ennen auringonlaskua ei kyllä lähdetä mihkään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti