Viimeiset loma-sormen heristelyt Lapista

Ihan ensiksi Älpäkkö haluaa heristellä sormeaan itselleen: antaisit jo sen luonnon olla omissa oloissaan!

Kävi nimittäin tänään niin, että laitoin pihalle kuukkeleita silmällä pitäen poronkäristyslaatikon jämät, mutta apajille menikin perin kesyyntynyt orava-ystävämme. Siinä sitten omahyväisenä ihaillessani, miten se oravallekin pottu maistuu, niin - hui kauhistus - suunnattomien siipien hapsukärjet sivalsivat varjonsa piilopirtin pihamaan yli ja luonnonterävät haukankynnet tapailivat atrioivaa oravaa. Onneksi - oravalle (ja Älpäkön yöunille) - haukka teki hutisyöksyn.

Toinen sormenheristely menee niille "luonnonystäville" ja "kalastajille", jotka jaksavat joka vuosi raahata täysinäisiä kaljapurkkeja metsään - vaan ei sieltä pois. Syököön karhu tai ainaskin itikat tuollaiset totaalisen piittaamattomat ns. ihmiset! Kuvan nuotionjätöksiltä roskan seasta havaittu kalanruoto oli onneksi sen verran pieni, että ansionsa mukaan saivat! Paitsi tietysti kalanhoidollisesti ajatellen häviäjä oli tässäkin joku muu, koska alamittaiset fisut pitää jättää kasvamaan.

No, sitten hiukan iloisempiin nuotiokuviin, eli lätty maistui Älpäkölle ja siipalle - jälleen kerran - Kapsajoen ja ***joen risteyksessä.

Kapsajokea ei voi kyllin ylistää! Niin eihän sieltä mitään suunnattomia kalansaaliita kannata lähteä etsimään mutta se aurinkoisen yön tunnelma. Alla olevassa kuvassa kello on n. kolme yöllä.

Miksi ihmeessä kahlata joen yli, rämpiä maiskuvassa l. soisessa maastossa, puuskuttaa "ohvia" silmiin valuen keskellä itikka- ja mäkäräparvia karhuvaaralle antautuen? Siksi, että tähänastisen elämänsä aikana Älpäkkö ei ole vielä missään muualla kuin jokivarren nuotiolla saanut kokea olevansa olemassa - ihan oikeasti. Olemassa oleminen kait on sentään aikas oleellinen osa ihmistä? No niin, jokaisella on tietysti omat keinonsa....

Kyllä, olen kuvassa tuossa vasemmalla, näkyy kun oikein tihrustaa.

Nyt ei auta enää vältellä SITÄ asiaa, mikä on mielessä pyörinyt jo hetken aikaa: loma vetelee viimeisiään. Edessä on vielä city-viikonloppu Oulussa, mutta paluu arkeen on edessä. Ei auta. Lappi ja kalat jäävät odottamaan seuraavaa käyntiä tai toisia ottajia. Älpäkkö taitaa tehdä nyt saman, minkä kuvan itikka, eli hukuttaa murheensa kuksaan...