Kotona taas! Ihana, räntäsateinen Suomi meinaa hyydyttää matkan muistot, siispä äkkiä viimeisten Rooman päivien kuulumiset ylös. Aiempien merkintöjen perusteella tarina jäi perjantai-aamuun. Laittelen vähitellen kuvia mausteeksi myös noihin aiempiin jorinoihin. Kääk, siippa huuteli äsken, että Lazion kannattaja on ammuttu! Jokelan ammuskelu oli muuten Italiassakin uutisten ykkösaiheena. Mutta nyt Roomaan...
Lähtö Ostia Anticaan sujui niin näppärästi, että huomasimme jättäneemme hotskulle kameran, kartan, siipan suunnistuksessa monesti auttaneen mokkulan ja ilmeisesti myös järkemme. Tiedossa oli sen verran, että vene Ostiaan lähtisi läheltä Marconin metroasemaa (viereinen kuva ei ole venereissulta vaan siinä näkyy isola Tiberina) . No siellä Marconilla oli arvatenkin hiukka avuton olo koska minkään valtakunnan opasteistakaan ei ollut tietoa, mutta onneksi paikalla olleista poliiseista toinen (kuvan liikennepoliisin kielitaidosta ei näyttöä) osasi englantia sen verran, että suuntasimme bussi nro 170 pysäkille. Niin, tällä bussilla olisimme tietysti päässeet samaan pisteeseen hotskulta asti - ei kaikkea voi tietää.... 
Kello alkoi olla jo lähtöaika, vettä tihuutti ensimmäisen kerran koko reissun aikana, eikä bussia kuulunut. Roomassa on bussipysäkeillä fiksusti taulut, joista näkee bussin saapumisajan, mutta kun hetken odottelun jälkeen koko bussin numero hävisi taululta, vinkattiin lennosta taksi, jonka kuski ei tietenkään puhunut sanaakaan enkkua, mutta osasi jättää meidät kuitenkin Ponte Marconille. Sielläkään ei ollut minkäänlaisia opasteita veneelle tai Ostiaan tai mihinkään, mutta hetken tähyilyn jälkeen toisella rannalla näkyi vene ja riensimme kipinkapin mutaista joenpenkkaa alas.
Lähes tasan lähtöaikaan istuimme sitten veneeseen (juu oli siinä jossain vaiheessa joenpenkkaa, kaislojen kätkössä opastekin), huomasimme olevamme ainoat matkustavaiset - ja päätimme hetken kapteenin kanssa neuvoteltuamme poistua vähin äänin junan vietäviksi. Jokiretki jäi siis tekemättä, mutta onneksi Ostiaan menee Piramiden metroasemalla olevalta Porta San Paolon juna-asemalta kyytejä about puolen tunnin välein. Konnari opasti meidät oikeaan junaan ja kohta kiisimme jälleen auringonpaisteessa kohti rannikkoa. Kannattaa siis olla aina vähintäänkin suunnitelma B. Ja kysyä rohkesti neuvoa.
Ostia Antica oli järisyttävä elämys (niin onneksi se kamera oli hotskulla...)! Muinaisen satamakaupungin rauniot ruokkivat mielikuvitusta ja teatterin puoliympyräksi järjestettyjen penkkirivien väleissä voi nähdä vilauksen rikkaan kauppiaan naimattoman pojan kiharasta päästä ja komeasta profiilista...krrhhmmm...oli aika kuuma päivä. Mutta kerrassaan upea paikka ja vain n. 20 minuutin junamatkan päässä Roomasta. Ja junaan käyp sama tiketti kuin muuallekin.
Siippa halusi vielä käydä meren rannassa, joten ajoimme junalla muutaman pysäkin eteenpäin ja kohtasimme ihanat tyrskyt ja paria surffaria lukuun ottamatta aution rannan. Älpäkkö toteutti taas yhden haaveensa ja söi meren rannalla Spaghetti Vongalea...aaahhhh...simpukoita oli varmasti ainaskin 50 ja ne huuhdeltiin alas Vino Novellolla (ristorante löytyi kun tepastelimme suoraan asemalta kadun yli). Tämä oli ehkä koko reissun paras päivä! Muistoksi muutama kivi ja simpukankuori rannalta.
Illalla tukka meriveden suolasta tahmeana samaan älämölöiseen, mutta tunnelmaltaan oikein kivaan Antica Birreria Peroniin kuin edellisenäkin iltana. Sapuska oli taasen hyvää, mutta ehkä kannattaa skipata pihviruuat ja keskittyä olennaiseen, eli antteihin ja pastoihin. Jouduimme odottamaan tuopillisen verran pöytää, mutta mikäs oli siinä oivallista olvia nautiskellessa ja paikan pörinää ihmetellessä.
Lauantaina, viimeisenä Rooman päivänä hyppäsimme itsellemmekin yllätykseksi turistibussiin. Tätä ei oltukaan kokeiltu vielä millään reissulla. Hinta oli aika suolainen, 16 € per nuppi, mutta olihan se ihan hauskaa katsella kaupunkia avobussin tokasta kerroksesta. Ja voi ihme sentään, taas nähtiin paavi.
Kiertoajelun päätteeksi kiertokävelyä siellä sun täällä, silmänruokaa ja muutakin ruokaa (Piazza Navonan, kuvassa, kupeessa olevalta Baccanale-kioskilta, tai mikä se nyt olikaan, saa oikein hyviä leipäsiä, vai mitä ne nyt olikaan). Reissun parhaat pitsat vetaistiin lähtöpäivän kruunuksi jonkin oppaankin suosittelmassa Est!Est!Est! -pitseriassa. Paikan nimikkopitsa oli nam!
Lähes tasan lähtöaikaan istuimme sitten veneeseen (juu oli siinä jossain vaiheessa joenpenkkaa, kaislojen kätkössä opastekin), huomasimme olevamme ainoat matkustavaiset - ja päätimme hetken kapteenin kanssa neuvoteltuamme poistua vähin äänin junan vietäviksi. Jokiretki jäi siis tekemättä, mutta onneksi Ostiaan menee Piramiden metroasemalla olevalta Porta San Paolon juna-asemalta kyytejä about puolen tunnin välein. Konnari opasti meidät oikeaan junaan ja kohta kiisimme jälleen auringonpaisteessa kohti rannikkoa. Kannattaa siis olla aina vähintäänkin suunnitelma B. Ja kysyä rohkesti neuvoa.
Ostia Antica oli järisyttävä elämys (niin onneksi se kamera oli hotskulla...)! Muinaisen satamakaupungin rauniot ruokkivat mielikuvitusta ja teatterin puoliympyräksi järjestettyjen penkkirivien väleissä voi nähdä vilauksen rikkaan kauppiaan naimattoman pojan kiharasta päästä ja komeasta profiilista...krrhhmmm...oli aika kuuma päivä. Mutta kerrassaan upea paikka ja vain n. 20 minuutin junamatkan päässä Roomasta. Ja junaan käyp sama tiketti kuin muuallekin.
Siippa halusi vielä käydä meren rannassa, joten ajoimme junalla muutaman pysäkin eteenpäin ja kohtasimme ihanat tyrskyt ja paria surffaria lukuun ottamatta aution rannan. Älpäkkö toteutti taas yhden haaveensa ja söi meren rannalla Spaghetti Vongalea...aaahhhh...simpukoita oli varmasti ainaskin 50 ja ne huuhdeltiin alas Vino Novellolla (ristorante löytyi kun tepastelimme suoraan asemalta kadun yli). Tämä oli ehkä koko reissun paras päivä! Muistoksi muutama kivi ja simpukankuori rannalta.
Illalla tukka meriveden suolasta tahmeana samaan älämölöiseen, mutta tunnelmaltaan oikein kivaan Antica Birreria Peroniin kuin edellisenäkin iltana. Sapuska oli taasen hyvää, mutta ehkä kannattaa skipata pihviruuat ja keskittyä olennaiseen, eli antteihin ja pastoihin. Jouduimme odottamaan tuopillisen verran pöytää, mutta mikäs oli siinä oivallista olvia nautiskellessa ja paikan pörinää ihmetellessä.
Lauantaina, viimeisenä Rooman päivänä hyppäsimme itsellemmekin yllätykseksi turistibussiin. Tätä ei oltukaan kokeiltu vielä millään reissulla. Hinta oli aika suolainen, 16 € per nuppi, mutta olihan se ihan hauskaa katsella kaupunkia avobussin tokasta kerroksesta. Ja voi ihme sentään, taas nähtiin paavi.
Kiertoajelun päätteeksi kiertokävelyä siellä sun täällä, silmänruokaa ja muutakin ruokaa (Piazza Navonan, kuvassa, kupeessa olevalta Baccanale-kioskilta, tai mikä se nyt olikaan, saa oikein hyviä leipäsiä, vai mitä ne nyt olikaan). Reissun parhaat pitsat vetaistiin lähtöpäivän kruunuksi jonkin oppaankin suosittelmassa Est!Est!Est! -pitseriassa. Paikan nimikkopitsa oli nam!
Täydennettiin tuliaiskassia vielä kunnon palalla parmesaania ja makkaranpötkäleellä, sitten hotskulle hakemaan laukut (jotka painoivat muuten 39 kg!) ja taksilla Terminin asemalle. Tässä(kin) tehtiin hiukan pöllösti: taksi kentälle olisi maksanut 40 €, mutta nyt maksoimme junalipuista Termini-Fiumicinon lentokenttä 22 € + taksi asemalle kympin, eli olipas taas säästöä. Tullessa tämä toimi ihan hyvin, koska ostimme Terminiltä viikkoliput, jotka käyvät metroon, busseihin ja ratikoihin (16 €). Niin ja tuo viikkolippu on sitten voimassa 7 päivää, ei vuorokautta.
Tässä toistaiseksi kaikki Rooman matkalta 3.-10.11.2007. Säät olivat aivan loistavat ja kaikki meni ei ihan nappiin mutta ihanasti kuitenkin. Roomaan jäi vielä aivan älyttömästi nähtävää, nyt ei käyty juuri tuon mainion sään takia monessakaan museossa tms. vaan nautiskeltiin kaupungista kävellen ja katukuppiloissa istuskellen.
Tässä toistaiseksi kaikki Rooman matkalta 3.-10.11.2007. Säät olivat aivan loistavat ja kaikki meni ei ihan nappiin mutta ihanasti kuitenkin. Roomaan jäi vielä aivan älyttömästi nähtävää, nyt ei käyty juuri tuon mainion sään takia monessakaan museossa tms. vaan nautiskeltiin kaupungista kävellen ja katukuppiloissa istuskellen.
Missään nimessä Älpäkön Rooman reissu ei ollut pelkkää birraa ja pastaa, se täytyy vielä mainita, vaikka ne tarinassa usein vilahtelevatkin - halusin vaan tuoda tähän muutaman sellaisen vinkin, mitä ei välttämättä matkaoppaista löydy. Roomassa on niin paljon kaunista ja ajatusta herättävää, etten osaa sitä ainakaan näin heti reissun päätteeksi muotoilla sanoin. Kurkussa on iso pala ja sitä on haikea nieleskellä. 
Huomenaamulla töihin...(kuva Vatikaanin museo)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti