Ennen Roomaa (enää kaksi yötä!) hiukka kirjoista. Kirjallisuus on hyvää lääkettä matkakuumeeseen ja muihinkin henkisiin kiputiloihin: kirjojen avulla voi parhaimmillaan liitää kauemmas ja lujempaa kuin millään ihmisen keksimällä vempeleellä.
Toisaalta tarinat voivat myös ruokkia matkakuumetta: on mentävä romaanihenkilön perässä fiilistelemään paikan päälle.
Olen kirjoitellut työn puolesta (huvikseni) kirjaesittelyjä - en siis arvostele, enkä analysoi - tässä pari suositusta.
Laulajainen, Juhani:
Erämaan kautta tullut yksinäinen susi
Juhani Laulajainen (s.1954), jonka ammatiksi kerrotaan kustantajan sivuilla puutarhateknikko, on kirjoittanut useita novelleja. Vuonna 1990 hän voitti Pirkanmaan kirjoituskilpailun nyt julkaistun esikoiskokoelmansa niminovellilla Erämaan kautta tullut yksinäinen susi. Laulajainen asuu nykyään Turussa.
Laulajaisen novellit ovat e r i l a i s i a. Tai ehkä pitäisi sanoa, että niiden henkilöt tarkastelevat ympäristöään eri tavoin kuin minä – ja luultavasti sinäkin. Saattaa myös olla, ettei meistä ihan jokainen ole tarkkaillut tyttöjen pissansuhinaa ulkohuussissa sammakkoperspektiivistä…Laulajaisella on lahja kirjata hykerryttäviä havaintoja lukijaa kiusoittelevalla, naurattavalla, itkettävällä ja hämmästyttävällä tavalla. Kylmän viileästi.
Erämaan kautta tullut yksinäinen susi ei saa ulvahtelemaan naurusta loppuun asti – harmi – eikä näin ole tarkoituskaan. Kolmeen osaan jaettu novellikokoelma liikkuu ihmettelevän lapsen näkökulmasta ehkä hiukan katkeroituneen aikuisen maailmaan. "Kylvössä" lapsi-kertojaan tarttuvat ajatusten siemenet, "Perkauksessa" henkilöistä karisee pois lapsuuden viattomuus ja "Sadonkorjuu" esittelee sellaisen puolen ihmisestä, mikä kylvöstä jää jäljelle "laulajaismaisen" perkauksen jäljiltä.
Jos et halua toteuttaa suomalaiskansallista hokemaa Itku pitkästä ilosta – lue vain "Kylvö". Tosin itku tuppaa tässäkin naurunpyrskähdyksien sekaan. Jos taas luet Juhani Laulajaisen absurdit tarinat kypsytettyyn "Sadonkorjuuseen" asti, voit olla Kuin puulla päähän lyöty.
Åsbacka, Robert: Torin laita
Robert Åsbacka on syntynyt vuonna 1961 Teerijoella ja asuu nykyisin Ruotsissa. Torin laita (Kring torget i Skoghall) on kirjailija-kirjallisuudentutkijan ensimmäinen suomennettu teos ja se oli vuoden 2006 Finlandia-palkintoehdokas.
Åsbackan romaani on yhtä monisyinen ja –merkityksinen kuin kirjan alussa mainittu, sen nimeen liittyvä verbi torgföra=myydä torilla; [kuv.] tuoda julki, esiin t. esille, julkistaa. Conny, joka pitää perinteistä nakkikioskia Skoghallin torilla, yrittää selviytyä avioerostaan, opettelee tekemään maan parasta sinappia ja antamaan anteeksi. Roger, entinen merimies, nykyinen laitapuolen kulkija, auttaa Connyn elämänhalun palauttamisessa ja vapautuu samalla omasta taakastaan. Elisabetin, Connyn ex-vaimon, tarina punoutuu näiden kahden hiukan eksyksissä olevan miehen ja yhden jos toisenkin skoghallilaisen tarinaan.
Skoghalliin lisäväriä tuova nykytaidetapahtuma Public Safety muuttaa Connyn lisäksi monen muunkin käsityksen itsestään, muista pikkukaupunkilaisista – ja taiteesta. Åsbackan taito hämmästyttää ja, romaanin kerronnallisiin keinoihin viitaten, rakentaa kerroshampurilainen kaikilla mausteilla, nousee huippuunsa, kun taidetapahtumaan saapuu Paco Cao, joka tullissa ilmoittaa: "You should not consider me as a person. I am a piece of art."
Hetkinen…pitäisikö tämä kummallisenkaunis romaani lukea uudestaan? Tässä tarinassa sinappi, makkara tai hampurilainen eivät ole ihan tavallista grilliruokaa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti