Toinen viikko Prahassa

Viikonlopun Slovakian ja Itävallan pikavisiittien jälkeen oli paikallaan retki Prahan uimarannalle. Edellisellä viikolla olimme jo hankkineet torilta huovan puistopiknikkiä varten (paikalliset katsoivat hiukan vinoon, kun piknikkiä varten käärimme kaupassa kuohuviinipulloa jäisten pussikeittojen kanssa folioon), joten välly kainaloon ja menoksi. Vinkki metromatkan päässä sijaitsevalle järvelle saatiin loistavasta Mondon matkaoppaasta.

Pienen hapuilun jälkeen järvi löytyi ja osuimme tietenkin heti siihen päähän järveä, missä nudistit nakuilevat. Siippa pelästyi portilla ööhhhmmm...seisoskelevia kahvipavun värisiä mummoja sen verran, että jouduttiin kiertämään isohko aidattu ranta-alue, ennen kuin pääsimme uimahousuja suosivien kansalaisten pariin. Sisäänpääsymaksu rannalle oli minimaalinen ja paikka tosi siisti. Uskaltauduimme pulahtamaan järveen ja kylläpä se tuntuikin ihanan viilentävältä. Ilmakin tuntui jo paahtaneensa pahimmat helteet pois, joten nautimme nurtsilla lötköilystä ihan tosissaan. Pois lähtiessä tosin mittarit kertoivat, että ilman lämpötila oli +32 ja veden +24 - hiukan oli siis kroppa seonnut aiemmissa megahelteissä.

Tällä järvellä kannattaa poiketa! Eväitä ei olisi tarvinnut ottaa mukaan, koska rannalla olisi ollut, mistä valita. Testasimme hampurilaiset snagarilta, jonka myyjät näyttivät olevan suihkun tai ainakin käsien pesun tarpeessa, tai sitten epäilystä herätti poikain sekavalta vaikuttava henkinen tila - joka tapauksessa purilaiset maistuivat jääkylmällä cokiksella hintaan alle euron per nuppi. Emmekä sairastuneet. Järvellä voi polkuveneillä (juu, kokeiltiin) tai meloa ja siellä on myös lapsille liukumäkeä tms. Suurehkon kaupungin malliin populaa oli laidasta laitaan, lapsiperheistä kaatokännissä öriseviin aikuisiin. Tilaa riitti kaikille.

Jossain vaiheessa tätä Prahan kaksiviikkoista reissua tuli käytyä myös Karlovy Varyssa, joka esittäytyy kauniina mm. viimeisimmässä Bond-leffassa. Kuuluisa kylpyläkaupunki oli lievästi sanottuna venäläistynyt, mutta tunnelma oli kokemisen arvoinen. Belle Époquesta oli vielä jotain jäljellä. Sielläkin piti tietenkin mennä köysiradalla ja kiivetä kukkulan päällä olevaan torniin. Hienot maisemat ja ihan hyvää sapuskaakin oli tarjolla.

Ja mitäs tässä kuvassa tapahtuu? Älpäkkö noudattaa Mondon hyväksi koettuja neuvoja ja toimii niin kuin Karlovy Varyssa kuuluu: 1.ostetaan jostain putiikista nokallinen muki
2. etsitään "terveysvaikutteinen" kuuma lähde, täytetään muki ja imetään yökkövesi mukin nokan kautta (näin haju ei haittaa, hah)
3. syödään pahvinoloista paikallista herkkua päälle, jotta terveysveden pierunmaku peittyisi (ja 4. irvistellään). Aivan älytöntä puuhaa! Maistuu kammottavalle, mutta ei - ihme ja kumma - maksa mitään. Eikä sekään maksa mitään, että näin toimittuaan tuntee itsensä kaupan päälle todella idiootiksi.

Kaksi viikkoa Prahassa muutamine välipistoineen vierähti kuin siivillä. Edellä on esitetty vain muutama päähän pälkähtänyt yksityiskohta: Prahassa on nähtävää ja tekemistä loputtomiin. Musiikkia tuli harrastettua hämyisistä jazz-mestoista Prahan linnan gaalakonserttiin ja kävelyä & hortoilua - sitä ei koskaan voi tehdä liikaa näissä puitteissa. Polkuveneily mansikoita mutustellen avasi uuden perspektiivin Kaarlen sillan ympäristöön ja Vinohrady...kyllä, sinne mennään ihan takuulla vielä ainakin kuudennenkin kerran.

Vielä yksi prahanpläjäys: aikaisemmalla Prahan reissulla kävimme myös Kutna Horassa, josta kuva. Sedlicen luukirkko saa epäilemään, ettei elämä jatkukaan loputtomiin...Mutta Tsekin reissumme taitavat jatkua niin kauan kuin on elämää...

Tästä blogista en olisi niinkään varma.

Joka tapauksessa neljä yötä Roomaan!