Junasta jäänyt

Tämän bloggauksen otsikko ei liity mitenkään matkustamiseen - vaikka se siltä vaikuttaa ja vaikka paljon mitään muuta ei kirjojen lisäksi Älpäkön päähän mahdukaan.

Ehei - kyse on paljon v a k a v a m m a s t a asiasta, eli ajan junasta jälkeen jäämisestä. Sitä kun kuvittelee tietävänsä jostain jotain ja pysyvänsä kärryillä pitämällä silmänsä auki ja silmäilemällä moneen eri suuntaan. Ehei - ajan juna ajaa ohi kaikista pinnistelyistä huolimatta.

Tämä jo ennenkin tajunnan tietämillä häivähtänyt ajatus nousi taas syvyyksistä eilen, kun siipan kanssa asioimme marketin kalatiskillä. Kysyin tiskin takana olevalta nuorelta kalakauppiaalta, josko himoitsemamme katkakampelat olisivat freshejä ja siitäkös ilo irtosi (ei siis Älpäkölle). -Ai tarkotatsä niinku tuoreita vai, hihkui naamaltaan jo ravun väriseksi muuttunut nuorimies. No niin. Junasta jäänyt siis. Kyllä te tiedätte.

Ja tämä oli vain alkua totuuden alkaessa vyörymisensä: Älpäkkö ei skräppää, ei diggaa lifestylailua, ei sisusta eikä edes shoppaile. Eikä varsinkaan neulo. Ei huovuta. Ei huvita.

Katkakampela oli sentään tuoretta.

Iästä ja iättömyydestä puheenollen: alla yksi osuva lukuvinkki. Lisäksi kannattaa lukaista Susan Fletcherin Meriharakat ja Anne B. Ragden Berliininpoppelit, johon on tullut jo jatkoakin (Erakkoravut odottaa lukuvuoroaan).

Nevanlinna, Arne: Marie. WSOY 2008

Romaanin taustatiedot ovat hämmentävät: se on yli 80-vuotiaan miehen esikoisromaani (toki tämä ei ole Arne Nevanlinnan esikoisjulkaisu), jonka kertojana on 100-vuotias nainen. Kerronta kulkee tajunnanvirtana päähenkilön jo hämärtyvän muistin varassa eri puolilla Eurooppaa.

Strasbourgilainen Marie Myhrborgh on päätynyt suomalaiseen vanhainkotiin. Muistot tulvahtelevat vanhuksen mieleen ja vaeltavat kotikaupungin kulttuurista suomalaiseen ja suomenruotsalaiseen elämänmenoon. Aviomies, ystävät, sukulaiset – kaikki muut ovat jo kuolleet Marien kerratessa pitkän elämänsä vaiheita hoitajien "armoilla".

Onneksi tartuin tähän kirjaan – uneliasta tarinaa povaavista ennakkoasetelmista huolimatta. Marie on hämmästyttävä sukuromaani, joka on kirjoitettu suurella taidolla ja sekä sydämen että kirjaviisaudella. Marien elämästä ja ajatuksista riittää iloa ja surua - elämänviisautta - nuorille ja varttuneille lukijoille. Kirja myös herättelee pohdiskelemaan vanhusten asemaa ja hoitoa sekä vanhuuden olemusta.

Nevanlinnan lämmin huumori saa palleanseutuun eloa ja ihmistuntemuksen kipeät oivallukset kipristelevät sydämen seutuvilla lempeästi. Lisäbonuksena lukija tulee palkituksi myös tarinan päätteeksi.

Ote Marien elämästä: "Kerran, vuosia myöhemmin, hän päätti aloittaa maalaamisen, aikansa kuluksi, koska Guillaume oli niin paljon poissa ja Gabriel kävi niin harvoin --- iltapäivällä hän pääsi vihdoin aloittamaan. --- Guillaume huusi eteisestä, että mikä täällä haisee, tässä huushollissa remonttia ei ilman minun lupaani tehdä --- ja tarvikkeet vietiin vintille, ovat varmaan hävinneet muutossa vai olisivatko palaneet kun ullakolle osui palopommi."

Ajan ratas pyöriköön. Yllä olevan kuvan ratas pyörii-yllätys yllätys-Prahassa ja siihen liittyy pieni varoituksen sana. Rattaan vieressä oleva ravintola on todella surkea: annoskoko on luokkaa XXXS ja hinta XXXL.