Niin - taisin tulla luvanneeksi lisäillä vielä joitain kohokohtia Prahan keväästä 2008. Olkoon siis niin.
Kärkeen kukkivaa ja vihertävää Prahaa (kuvat alla). Jos jostain kumman syystä ei jaksa/halua/osaa mennä johonkin kaupungin ihanaisista puistoista, niin ainakaan keväisin ei voi välttyä kadun reunoja koristavilta, kukkivilta puilta.
Ja jos oikein hyvä (?) tuuri käy, voi tuulisena päivänä osua keskelle lilaa kukkasadetta! Älpäkkö sai vaivoin hillittyä itsensä hoilottamasta "I'm singing in the flower rain" kun näin pääsi käymään. No olipas taas...
Ihan keskustassa sijaitseva Wallensteinin puutarha (yllä) tarjoilee upeiden näköelämyksien lisäksi hiukan varjoa & viilennystä mahdollisesti pölyyntyneelle/pöllääntyneelle matkailijalle. Kurkun pölyjä ei kannata näissä maisemissa huuhdella - ellei sitten ole niin epätoivoinen, että suostuu maksamaan pivosta turistihinnan. Em. puutarhassa on muuten omituinen, 1800-luvulla (hah-haa, siis todellakin, siipan korjauskehotuksesta korjataan, että 1600-luvulla) muodissa ollut, tippukivijäljitelmä-muuri.
Jos taas makeannälkä yllättää, tätä ei voi ohittaa! Ei ohitettu...eikä ole vieläkään ollut asiaa tehdä muutoksia tuohon WeightTickeriin...Alla kuvassa siis herrrrkullinen Trdelnik. Miten tuollainen ontto taikinanhitunen voikin maistua ihanan omanlaiseltaan? Trdelnik kannattaa tilata ihan vaan osoittamalla sormella, ääntämystäkin voi tietysti yrittää.
Kertomatta on tainnut jäädä ainakin myös siittä aiemmin mainostamastani Plzenin reissusta, joka huipentui Pilsner Urguellin panimokäyntiin. Kannattaa käydä ihan muutenkin, vaikkei nyt niin tuosta pivosta perustaisikaan - Älpäköllä ei tosin ole tätä ongelmaa. Myös olutmuseo on oikein hyvin järjestetty ja mielenkiintoinen paikka ja kaiken huipuksi siellä on opasvihkonen myös suomeksi!
Museossa oli ihan kaikkea liittyen oluen valmistukseen ja juomiseen. Niin ja onhan olueen liittyvä keksintö saanut ihan Nobelinkin. Älpäkkö ei noista kemiallisista jutuista ymmärrä yhtään mitään, mutta onneksi tuon kuvassa olevan (näpsäys siis olutmuseosta) Jaroslav Heyrovskyn (1890-1967) keksintö ei ole ainakaan huonontanut tsekkiolutta.
Tosin monet tsekkiläiset pitävät Urguellia nykyään sinä toisena keltaisena nesteenä...johtunee siitä, että panimon omistus myytiin ulkomaille, en nyt tähän hätään muista mihin maahan.
Urguellin tehtailla pääsi opastetun kierroksen puitteissa näkemään monenmoista modernin oluttehtaan liukuhihnalla vilistävistä pullonkorkeista viileän "säilytyskellarin" (maan alla on n. 9 km tunneleita) kunnioitusta herättävän kokoisiin tammitynnyreihin. Kellarissa oli tosi kylmä, joten hellevaatteissa hampaat varmasti kalisevat! Yksi omituisista kokemuksesta oli se, kun n. 30 japanilaisen ja lisäksi parinkymmenen muun turistin kanssa nousimme samassa! hississä tehtaan ns. edustustiloihin.
Kierroksen päätti odotettu makunautinto: oikeaa, pastöroimatonta ja suodattamatonta Urguellia suoraan tammitynnyristä. Rundin aikana näytetyt, hilpeyttäkin herättäneet opetus-mainos-aivonpesu-tietoisku -filkat huuhtoutuivat siis perinteikkäästi alas ja käynnistä jäi jotensakin sellainen olo, että on nähnyt jotain todella aitoa.
Paluu Plzenistä sujui loistavasti, koska bussi sattui olemaan Student Agency-firman keltainen kaunotar, jossa ilmastointi pelasi ja yllätys yllätys - myös tarjoilu! Eipä ole ennen tullut matkustettua linja-autossa, jossa on ns. penkkeihin tarjoilu. Ja hinta välillä Praha-Plzen hävyttömän halvasti n. 8 €. Vai oliko se vielä vähemmän? Iloinen bussimatka päättyi tragedian todistamiseen: joku oli jäänyt päätepysäkillämme Zlicinin asemalla bussin alle ja odotti viimeistä matkaansa mustan muovin alla. Me jatkoimme turvallisesti koti-Vinohradyyn.
Vielä lyhyt katsaus mainioon Prahan nykytaiteen museoon (Veletrzni palac), joka sijaitsee Holesovicessä (en todellakaan tiedä, miten noita tsekin sanoja taivutetaan, joten valituksia ei oteta vastaan). Museossa on mukavasti sijoiteltu käyttöesineitä ajanjaksoittain ja rinnakkain taiteen (kyllä tietenkin käyttöesinekin voi olla taidetta, saivar-saivar) lomaan. Siippakin siis löysi itselleen ihan oikeasti mielenkiintoista katseltavaa, kuten kuvasta alla näkyy.
Älpäkkö puolestaan tiirasi innoissaan Picassot ja Goghit, mutta innostui oikein erityisesti tsekkiläisestä Jan Zrzavýsta (1890-1977). Kuva alla kyseisen hepun teos "Kleopatra".
Museossa oli muuten sen verran paljon nähtävää ja kerroksia taisi olla kuusi, että jonninlaista karsintaa on suositeltavaa/pakko tehdä. Mukavahan se on aina välistä räjäytellä tajuntaa taiteen keinoin, mutta eihän sellaista museokierrosta jaksa jalkaparatkaan. Niin ja erikseen on vielä mainittava, että museossa on kattavasti esillä Auguste Rodinin upeita veistoksia.
Niin jos joku vielä muistaa ja ihmettelee, että olimme jossain vaiheessa menossa Tekniikan museoon, niin hälle kerrottakoon, että se elämys jäi auringonpaisteen takia seuraavaan kertaan.
Suosittelinko jo muuten loistavaa!! ravintola Karavanserajia? Makuelämyksiä Iranista, Turkista ja vaikka mistä! Siellä istuessamme ja iranilaista lammasmakkaraa maistellessamme ohi ajoi yhtäkkiä toisenlainen karavaani (vrt. ravintelin nimi): kyseessä oli amerikkalaisten vapautuspäivän juhlan autokulkue, jossa kaahasi Toisen maailmansodan aikuisia ajokkeja asianmukaisesti pukeutuneine kuskeineen. Kyllä, Prahassa voi tapahtua ihan mitä vain.
Lomamme loppui mukavalla yllätyksellä: kone oli niin täynnä, että CSA:n membership -kortin haltijoina j o u d u i m m e matkustamaan kotio bisnesluokassa. Ei harmittanut;) Se lento.
Uudet matkat on jo buukattu eli Älpäkkö bloggaa tulevaisuudessa vielä ainaskin: juhannuksena keskeltä yötöntä yötä eli Lapista, loppukesästä pikavisiitiltä Gdanskista ja lokakuun loskia pakenemasta Sisiliasta. Ja tietenkin: tänä vuonna joulupukki tulee Prahaan...
Mutta seuraavaksi siis näihin maisemiin. Nyt ISO piste tälle Prahan reissulle. Na shledanou l. näkemiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti