Mietteitä järven rannalta

Älpäkkö on hämmentynyt: Lapin Luonto on kaunis peilatessaan yön sinililavaaleanpunajuttujansa tyyneen järveen. Luonto on myös ruma/epäoikeudenmukainen (?) kasvattaessaan pieniä linnunpoikasia pedon syötäväksi. Kesäkuun viimeinen yö vaihtuu siis syvissä mietteissä.

Hyvä on, tein tosi tyhmästi yrittäessäni häätää saunalla asustelevaa kärppää pois kirjosiepon pöntöstä: kärppä piittasi harjanvarrella hosuvasta hahmosta yhtä paljon kuin Älpäkkö äidin neuvoista 15-vuotiaana. Kirjosiepon koko alkukesän jatkunut uurastus siis päättyi tylyllä tavalla kärpän ahmiessa untuvikot terävillä hampaillaan. (alla olevassa kuvassa kärppä kipuaa piilopirtin edessä olevan linnunpöntön kimppuun)

Mutta mitä hittiä? Pitäisikö Älpäkön siis suojella jokaista linnunpönttöä? Entäs sitten ne hiiret, jotka kärppä pitää loitolla Älpäkön piilopirtistä? Syödäkö tai tulla syödyksi - siinäpä vasta kysymys. Varsinkin kun kello on puoli kaksi yöllä - en minä vaan tiedä!!

Siiat, tammukat, harrit, ahvenet - olenko uhrannut ajatustakaan teidän äideillenne? Missä kulkee "raja" ja onko sitä? Eilen pistin surutta fileiksi hauen ja suolasin siiat savupönttöä varten. Ja kyllä muuten maistui...

Asiasta viidenteen, ns. sivistyksen parissakin tuli käytyä tänään, eli älä tee kuten me ja mene syömään Hotelli Levitunturiin pitsaa: täytteissä ei ole mithään vikhaa, mutta pohja on ilmeisen valmispohja, HYI!!!!!!!

Nyt alkaa laulattaa;) Alla vielä kuva onnellisista kalastajista. Aina ei tarvi tulla sitä saalista. Veljpoika puksuttelee parhaillaan kohti etelää - kiitos seurasta. Me yritämme täällä olla ajattelematta sitä, että sama kohtalo oottaa.


Elämä on lyhyt. Loma on vielä helvetin paljon lyhyempi. Pitää siis valvoa tämä(kin) yö.