Älpäkkö saalistaa (hah-hah)

Kalaruoka on terveellistä. Kalaruoka on herrrkullista. Täältä Lapin piilopirtiltä ja sen lähettyviltä saa kaloja, jotka ovat herrrrrkullisempia kuin etelän vesipedot, eli tammukkaa ja harjusta eli harria.

Vaan kun ensin pitäisi kalastaa ne kalat...Älpäkkö on tällä reissulla toistaiseksi ollut jalokalojen syömisen suhteen pelkästään taitavampien kalastajien armoilla - jos nyt sitten jalosaaliiksi ei lasketa omaa oikean käden kyynärpäätä. Kävi nimittäin niin tuolla Kapsajoella (keskiyönaurinkoinen kuva Kapsalta alla), että pusikkoon tarttunut lippa läpsähti irrotessaan läskiin. Onneksi velipoika pelasti tilanteen ja kiskaisi koukun lihasta. "Ihan vaan pienen" huudon säestämänä...

Hiukan parempi kalaonni on käynyt "omalla" järvellä, eli siikaa ja ahventa sentäs on noussut veneeseen ihan omin avuin.

Huomioithan kuvan uudet, punaiset saappaat;)

Toki muutakin kuin kalaruokaa on pistelty poskeen. Paljon kun on ulkona ja rämpii vapa kädessä soilla ja jokivarsissa, niin tulee NÄLKÄ. Niinpä edellisen bloggauksen lammasvartaiden lisäksi piti kehitellä retkimuona, joka sai nimekseen Riema = paikallisen leipojamestarin tekemän rieskan väliin laitetaan valkosipulisinapilla sivelty, nuotiolla grillattu makkara. Nam! Saattaa tietysti olla, että Rieman makuun on päässyt vaikuttamaan myös yötön yö, eli älkää kokeilko tätä kotona...Paitsi tietenkin jos asut yöttömän yön vaikutuspiirissä.

Silloin kun aurinko ei paista niin yöllä kuin päivälläkään, eikä pääse vaikuttamaan tajuntaan, niin on paras nauttia ihan ehtaa kamaa. Alla tirisevä todiste Kapsajoen anneista, jotka velipoika narrasi mustalla perholla.

Kapsajoki on muuten sen verran kaunis paikka, että sitä voi suositella, vaikkei kalastelusta niin välittäisikään. Joelle on monta helppoa (tämän sanan merkitys on tietenkin suhteellinen) pääsyä eli kanootti tms. ei ole välttämätön. Ja luvat saa vaikka tekstarilla - jos on kenttiä....

Aahhhh, loma jatkukoon...