Bremen, osa 2

Oi-voi, äkkiä haalistuvat muistot ja punotus naamallakin on tasaantunut jo rusketukseksi.

Pari Bremenin-pläjäystä vielä ja sitten alkaakin sen todellisen matkakuumeen nostatus: Castellammare del Golfo - here we come (30 yötä lähtöön).

Alla oleva kuva siis oikeesti Bremenistä, ei Hollannista.

Mihinkäs mahdoin jäädä...niin, perjantaina osallistuimme Ostertorin seikkailujen jälkeen vielä viinifesteille, jotka alkoivat
h a r m i t t a v a s t i heti hotellimme kulmilta. Siellä oli swingiä ja humppaa, vinettoa ja skumppaa. Kyllä saksalaiset osaavat juhlimisen taidon! Tunnelma oli niin katossaan, ettemme viitsineet edes harmistua myyjälle, joka yritti väittää viisikymppistämme kaksikymppiseksi. Alla festitunnelmaa.

Lauantai kului kaupungilla ja sen liepeillä käpyttelyssä. Aina nälän kurniessa haukkasimme jotain turkkilaisten tarjoamuksista: döneriä, börakkia-vai-mitä-se-nyt-oli, kalakukon näköistä ihmepaistosta ja muuta mukavaa parilla eurolla. Hyvää ja halpaa! Ja tietenkin Becksiä päälle - oikein mainiota olutta hanasta tarjoiltuna. Alla kuvassa yritämme esittää kohtauksen "Lähiolutta Wesserillä" eli Becks kimaltelee tuopissa jokiretkellä juuri kun taustalla vilahtaa Becksin oluttehdas. No niin. Elämässä voi kait olla ihmeellisempiäkin sattumuksia?

Illalla eksyimme Schnooriin syömään hiukan prameammin, elikkäs Am Landherrenamt 5:sta löytyi viehko Pastaria Restaurant, jossa nautimme tähänastisen elämämme omituisimmat lasagnet. Ihan hyvää silti. Ihan mukiinmenevänä paikkana voisi mainita myös Ostertorsteinweg 59:ssä sijaitsevan Cafe-Bistro Casablancan, jossa oli eeerittäin ystävällinen palvelu, kiva atmosfääri ja ookoo bruchettat meksikolaisittain.

Jaa ennen tätä kaikkea osallistuimme alkuillasta tietysti myös muunlaisiin kulttuuririentelyksiin, musiikkifestit kun kerran kaupungissa alkoivat juuri parahultaisesti. Kaupungilla oli 15 ilmaiskonserttia, alla kuvassa niistä yksi, eli jazzveikot Power Trio Romero. Niin ja lauantaisin Wesserin rantamilla on klo 10-16 ainakin kilometrin verran kirpparimyyjiä ja kaikenlaisia herkkukojuja - sitäkin touhua pällistellessä vierähti hyvä tovi.

Jotenkin tämä muisti kulkee nyt nurinkurisesti: mutta kulkee siis kuitenkin. Lauantai-yöllä oli siis jo aiemmin mainitsemani Lange Shopping-Nacht ja keskustan kaupat olivat auki about puolille öin. Siis minkä tähden pitäisi mennä sovittelemaan farkkuja puolenyön aikaan? Väkeä siellä kuitenkin riitti, eli ilmeisesti siinä on jotakin, mitä Älpäkkö ei ymmärrä. Tämän päälle sen sijaan ymmärrystä riittää, eli linkissä pieni maku(näkö)pala siitä, miltä vanha keskusta näytti valoshowssa (viitaten aiempaan jorinaan ja omiin epäonnistuneisiin kuviin).

Sunnuntaina(kin) pasteerasimme Bremenin must-paikassa Schlachtella (kuva alla), joka on suhteellisen lyhyt rantapätkä täynnänsä kojuja ja ulkoravintoloita Wesser-joen äärellä.

Kävimme myös ns. jokiristeilyllä. Niin sanotulla siksi, että yleensä kait jokiristeilyllä ihaillaan maisemia, ei tehtaita, ruosteisia rahtilaivoja tai taivaanrannasta tupruavaa ällönkellertävää saastepatsasta (vähemmän saasteita pursuava kuva alla). No 9 euroa ei ollut paha hinta tästä kokemuksesta. Laivat - myös pitemmille jokiseikkailuille - lähtevät osoitteesta Schlachte 2. Sunnuntai-illalla nautimme vielä edullisen iltapastan Ostertorissa, taas sen saman Ostertorsteinwegin (31/33) varrella Cafe Bar Engelissä. Hyvät pastat & oluset kahdelle alle kahdella kympillä.

Hyvät kelit tekivät taas kerran sen, että muuten suunnitelmiin kuuluneet "oikeat" kulttuuripläjäykset Überseemuseum ja Weserbug Museum für moderne Kunst jäivät kokematta. Mutta eikö tämä muka ole sitä oikeaa saksalaista kulttuuria?

Ja vielä lopuksi, saanko esitellä, tässä ne kuuluisat "musikantit":

Kaiken tämän bratwurstin ja Becksin päälle viha-rakkaus -suhteeni Ticker Factoryn Weight Loss Tickeryyn syveni saadessani ilmoituksen: "et ole päivittänyt painolaskuriasi
k a h d e k s a a n k y m m e n e e n päivään". No ei tässä olla silti kuin plus yksi. Hui hai.