on kävelevä kysymysmerkki, joka naisen hahmossa reissaa, kalastaa, lukee ja kirjoittaa, ei jaksa kauaa murjottaa; nautiskelee.

sunnuntai, syyskuuta 21, 2008

Veret silmissä


Voi olla, että joku on sitä mieltä, että kulttuuri on tylsää - mutta pitääkö sitä harrastaa sitten sitä tylsää kulttuuria?

Älpäkkö on ainakin tällä viikolla nauranut veret silmissä sekä leffassa että teatterissa. Hittileffa Mamma mia edustaa suurin piirtein kaikkea sitä, mitä pidän ällönä & äklönä, mutta todistetuksi tuli taas kerran, että ennakkoluulot kannattaa useimmiten heivata yli laidan ja jatkaa purjehdusta ilman moisia painolasteja. Elokuva oli mieletöntä näyttelijänsuoritusta ja ratkiriemukasta kässäriä alusta loppuun. Abban musalla kuorrutettuna, tiätty. Onneksi ei ollut ripsaria.

Tampereella nääs taas eilen illalla oli ripsaria - vaan eipä ollut enää Yksiöön en äitee ota -esityksen jälkeen. Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa pyörivä Sirkku Peltolan Suomen hevosen (sitä en ole nähnyt, eikä haitannut) jatko-osa oli todella sitä jotakin! Kuten joku oli jossain arvostelussa todennut: näytelmä naurattaa mutta panee myös pohtimaan, miksi se naurattaa. Paras teatteripläjäys pitkään aikaan!

Saa nahdä, miten Jo-Jo Teatteri onnistuu Heli Laaksosen Lukkosulaa ja lumpeenkukkia -näytelmän kanssa. Sitä olisi tarkoitus mennä nauramaan jahka Sisiliasta kotiudutaan. Nyt päästiin siis taas siihen varsinaiseen aiheeseen...

...12 yötä lähtöön!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Meidän majoitus on tuolla jossakin, klikkaa toinen kuva vasemmalta, siellä se toivottavasti aurinkoinen terassi odottaa kuvan oikella laidalla, vuoren kupeessa. Ei y h t ä ä n ole matkakuumetta...