Matka Tampereelta Lontooseen ja sieltä Palermoon sujui Ryanin kyydissä hyvin, mutta kuuden tunnin kärvistely yöllä Stanstedissä oli kyllä ihan syvältä: kentällä oli älyttömän kylmä, eikä nukkumapaikkoja muualla kuin lattialla tai kahvilan pöydän ääressä. Ei siis tarvinnut laittaa kelloa herättämään.
Autonvuokraus kävi muuten mallikkaasti, paitsi että meidän edellä olleet saivat viimeisen Alfa Romeon ja kaksi saksalaisnaista söhelsi laskustaan ja väittivät, että koko vuokraamo on mafian touhuja. Hoh-hoijaa, kyseessä kun oli ihan vaan rouvien oma ymmärryksen puute. Ja kelpaahan tuolla uudenkarhealla diesel Fiat Bravollakin kurvailla.
Lentokentältä Castellammare del Golfoon meni moottoritietä noin puoli tuntia ja jo sillä matkalla saimme tuta sisilialaisen liikennekultturin helmiä: torvea toitotettiin ja käsimerkkejä näytettiin. Hurjaa on meno täällä! Itse Castellammaressa taas autoiluun tuo ihanaa lisämaustetta järjettömän kapeat kadut: onneksi otettiin täysvakuutus ja nolla-omavastuu. Auto ehti olla noin kaksi tuntia parkissa kämppämme vieressä kun jo ensimmäinen skraapu ilmestyi takalokariin. Ei siis tarvi itse koheltaa.
Majoitusvalinta osui ihan nappiin: keskellä kaupunkia, merinäköala ja vuori kohoaa vierestä pystysuoraan. Tällainen on mahdolllista suurinpiirtein vain unissa! Isäntäväkemme, sisilialais-englantilainen pariskunta (ääreismukavia ihmisiä!), asuvat saman talon alakerrassa ja kuljemme heidän keittiönsä ja olohuoneen läpi omaan sviittiimme. Tämä hiukan arvelutti ensin, mutta ei siinä ole sen kummempaa: moikataan mennen tullen jos satutaan kohtaamaan. Kuvassa näkymä terassiltamme.
"Sviitissämme" on makkarin ja kylppärin lisäksi upea terassi, missä on ulkokeittiö kaikilla varusteilla, mm. muurattu grilli. Haettiin tänään hiilipussi kaupasta, enää puuttuu vain se hiillostettava. Terassilla on myös auringonottotuolit, ruokailumesta ja niin, se näköala....
Eilen, tulopäivänä, oli aikas myrsky ja vettäkin ripsautteli välillä. Käytiin kuitenkin hiukan Castellammaren rannalla käpyttelemässä sekä dallailtiin pitkin poikin lievästi sanottuna mäkisiä ja sokkeloisia katuja. Tosi mukava paikka! Turisteja ei tähän aikaan enää paljoa ole, eikä ainakaan vielä ole törmätty yhteenkään suomalaiseen: ranskaa ja saksaa lähinnä kuulee mongerrettavan.
Eilen kävimme myös pienessä bistrossa naurattamassa vanhoja pappoja touhuillamme: ei se tilaaminen ja maksaminen ole ilman yhteistä kieltä aina niin helppoa. Italialaiset osaavat pikkuherkkujen teon joten Peronin (0,66 l/2,5 €) ohella särpimenä oli ihanainen taikinaan kääritty nakkihässäkkä. Kuvassa yksi Castellammaren kapeista ja portaikkoisista kujista.
Illalla pröystäiltiin loman alun kunniaksi syömällä ihan oikessa ravintolassa: Ristorante Egesta Mare (Via Fiume) on kalaravintola ja herkuttelimme siellä paikallisella erikoisuudella,Cous Cous Pescellä eli kala-couscousilla. Arabialainen vaikutus näkyy siis yhä täällä Castellammaressa - eikähän tuonne Afrikkaankaan ole matkaa kuin reilu 150 km. Älpäkkö siis suosittelee em. ristorantea.Erinomaiseen paikalliseen punaviiniinkin ehdimme jo eilen tutustua: sitä saa mm. Cantina Aureliasta (C. So B. Mattarella N. 7). Paikan oma Nero d'Avola...aahhh...Harmi, ettei sitä voi viedä kotio (vain käsimatkatavarat kyydissä). Em. paikassa on muuten myös free wifi, eli kunhan saan tämän bloggauksen valmiiksi ja tukan uinnin jäljiltä kohennettua, niin lähdemme sinne postaaman nämä ensimmäiset kuulumiset. Kuvassa Castellammarea ylhäältä.
Uimassa kävimme Riserva dello Zingaron, luonnonsuojelualueen, upeassa poukamassa - tai siis yhdessä niistä. Huikea paikka, vaikka sinne pääsy olikin aikamoisen kiipeilyn ja kivikkoisella polulla poukkoroinnin takana. Mutta kyllä kannatti, vesi oli tosi lämmintä, eikä rannalla ollut kuin ehkä kymmenen muuta. Tyrrhenian meren vesi on äklön suolaista, mutta kukas sitä käskee juomaan?! Älpäkkö polski menemään ihan täysillä! Rantautuminen oli hiukan hankalaa isojen aaltojen ja pyöreitä, upottavia kiviä tonneittain molskuttelevan rannan takia, mutta sekin onnistui kun hiukan katseli aaltojen ajoitusta. Rannalla haukattiin myös hiukan evästä: marinoitua artisokkaa, aurinkokuivattua tomaattia, leipää, vuohenjuustoa jne. Seraavassa pari tunnelmapläjäystä Lo Zingarosta.
No niin, eiköhän tämä riitä tälle päivälle: Älpäkkö istuu tässä terassilla jääpussi sukassa ja ihailee kohta laskevaa aurinkoa. Castellammaren satamaan alkaa syttyä valoja ja lahden toisella rannalla siintävä vuori sinertyy illan hämyyn. Jaa mitäs tekemistä on jääpaloilla sukassa tässä ah muuten niin romanttisessa hetken kuvauksessa. No, nilkka hiukan muljahti tuolla Lo Zingaron reissulla, mutta ei mitenkään pahasti: olen koko päivän sillä kävellyt ja nyt annan vain hiukan ensi(jälki)apua. Ei noita jääpaloja sitä paitsi voi drinksuunkaan laittaa, kun ei tiedä, onko ne tehty hanavedestä!
Melkein hävettää olla näin onnellinen! Jatkoa seuraa...
