Mutta tässä siis viimoiset kuulumiset Sisilian reissulta. Olen myös korjaillut ja linkittänyt noita aikaisempia juttuja ja lisännyt kuvia.
Edellinen bloggaus päättyi torstai-iltaan, jolloin pitsasteltiin Leon & Margaretin suosituksesta Pizzeria Timpassa. Sisilialainen pitsa on jotain ihan muuta kuin mitä Roomassa tai koto-Suomessa tai muualla on saatu, mutta hyvää se oli kuitenkin (kuva alla).
Perjantaina suuntasimme Fiiun nokan kohti San Vito Lo Capoa, paratiisiksikin väitettyä rantakohdetta. Ja kyllä - eipä olisi Älpäkkö uskonut juuri Sisiliassa törmäävänsä jotensakin meksikolais- tai lännen(elokuva)tyyliseen kylään, jossa on UPEA, käsittämättömän upea hiekkabiitsi ja turkoosi uiskentelutaivas vuorinäköalalla. Ihan uskomaton paikka!
Vietettiin ihan "oikea" päivä rannalla eväineen ja vuokrattuine tuolineen kaikkineen. Tällä rannalla oli jo turistejakin eri tavalla kuin Castellammaren rannalla, mutta ei todellakaan ruuhkaksi asti.
Kun auringonotto ja pulikointi alkoi tympiä, kävimme toistamiseen Lo Zingarossa, jonne on siis kaksi eri sisäänmenoa. Loman alkuun käpsöttelimme luonnonpuistoon Scopellosta käsin, nyt siis San Vitosta. Jo pelkkä matka luonnonpuistoon on yhtä silmän ja sielun juhlaa!
Tämä puoli Lo Zingaroa oli - onneksi Älpäkön nilkalle - hiukan helppokulkuisempi mutta menimme silti, kuumankosteasta kelistä johtuen, vain Grotta dell' Uzzolle asti (kuva alla).
Tälläkin puolella Lo Zingaroa on myös hulppeita poukamia uintiin (kuva alla), sekä piknik-alue ja pieniä museoita.
Sisilialainen käsite "luonnonpuisto" on ilmeisesti hiukan erilainen kuin suomalainen vastaava (istutuksia, enemmän rakenteita yms.) mutta mitäpä siitä: lumoava paikka. Lo Zingaro on muuten vain kuusi kilometriä pitkä, mutta ei sitä varmaankaan ihan heppoisella kunnolla vedetä edestakaisin, sen verran suuria ovat korkeuserot. Älpäkölle ainakaan ei olisi tullut mieleenkään lähteä talsimaan 12 km siinä maastossa & paahteessa. Tässä vielä yksi kuvapläjäys Zingarosta.
Matkalla takaisin San Vitoon ja sitä kautta Castellammareen noukimme kyytiin kaksi liftaavaa saksalaisnuorta, jotka asuivat teltassa(!) Viton leirintäalueella. Ne nuoret;)Viimeinen ilta kului haikeasti tepsutellen Castellammaren katuja: vielä viimeisen kerran tästä ja vielä viimeisen kerran tätä ja vielä...Oltiin niin väsyneitä päivän retkestä, että ei jaksettu pähkäillä syömäpaikkaakaan sen kummemmin, vaan menimme suurinpiirtein ensimmäiseen kohtuuhintaiseen trattoriaan. Voi vain todeta, että sitä saa mitä tilaa, kun menee syömään paikkaan, jossa kertakäyttöpöytäliinoissa on Homerin kuvia!!!! Justiinsa!
Lähtöaamuna saimme vielä aikaan pienet lomapaniikit, kun vuokra-auton tankkaus ei sujunutkaan suunnitelmien mukaan. Eli: ei, Palermon lentokentän vieressä EI ole bensa-asemaa ja ei, ÄLÄ jätä tankkausta lähtöaamuun. Onneksi meillä oli runsaasti aikaa kurvailla Palermon liepeillä etsiskelemässä ramppia takaisin bensa-asemalta autostradalle.
Ryanair hoiti hommat taas mallikkaasti ja Tampereelle saavuimme 25 minsaa etuajassa. Kotimatka sujui yöllä hiukan ankeasti hirveässä sumussa, mutta onneksi ilman hirveitä hirviä.
Loma ottaa koville: siippa-raukka heräsi yöllä Älpäkön hirvittävään kuorsaukseen!! Mutta nyt on jo matkaväsymys vaihtunut vienoon hymyyn kuvien ja tapahtumien virratessa ja hakiessa omaa muistipaikkaansa Älpäkön aivopoimuissa. Huomenna taas töihin - ruskettuneena ja virtapiirit rätisten!
Ja vielä muutama otos Castellammare del Golfosta, jonne toivottavasti vielä palaamme! Ensin kuva kylästä alhaalta satamasta päin (oma asumus tuossa talojen keskivaiheilla), sitten kuva kylän "rantakeskusaukiolta" ja vielä se ns. pakollinen kuva (samanlaisia löytyy netistä tuhansittain) linnan portaikosta.
Ilmentäkööt nyt tuo spiraali vaikkapa tulevien, yhtä ihanien lomien jatkumoa;) Special thanks to Leomar, Margaret & Leo! I can highly recommend Leomar in Sicily, Castellammare del Golfo as a perfect place to spend a perfect holiday!
