Tiistai kului rannalla ja Tyrrhenian suolaista vettä nieleskellessä. Merivesi kelluttaa niin hyvin, että on vaikea uida!
Rannalla oli ehkä vain noin 20 ihmistä. Tilaa kyllä olisi riittänyt, Castellammaren hiekkabiitsi on n. 7 km pitkä. Mutta kun kerran kesä on ohi, niin...hullulta se vaan tuntuu meikäläisittäin, ettei rannalle enää mennä tai ei ainakaan uimaan. Älpäkölle ja siipalle ilma on kuitenkin ihanan kesäinen ja merivesi tosi lämmintä.
Uitiin (lue=kelluttiin) ainakin pari tuntia ja sen jälkeen oli ihan pakko ottaa tirsat. Tirsojen päälle kauppaan, jotka täällä ovat auki aamusta noin kahteen ja sitten taas uudestaan jostain viidestä iltakahdeksaan. Tuona väliaikana kaikki on enämpi sulkinaista väen viettäessä siestaa. Kaupasta kipasimme hervottomat t-luupihvit (4 €/kpl!) ja toisesta kaupasta leipää, salamia, juustoa ja punkkua. Täällä on siis liha- ja muut kaupat erikseen, toki pari supermarkettiakin löytyy. Sormella osoittelemalla pärjää näissä pikkukaupoissa aikas pitkälle...Grillauksen jälkeen ei taas kauaa jaksanut terassilla sataman valoja ihailla, kun jo nukkumatti nouti. Ei olla jaksettu valvoa kertaakaan yli kahdentoista.
Keskiviikkona olikin sitten taas retkipäivä. Tarkoituksena oli käydä Levanzon saarella ihmettelemässä luolamaalauksia, mutta kun ei muistettu tarkistaa sinne vievän hydrofoilin aikataulua niin yksi läksi Trapanissa juuri nenän edestä ja seuraava vasta tovin päästä eli suunnitelma B:n mukaisesti menimmekin Favignanan saarelle. Sielläkin botskien aikataulut olivat meidän kantilta hiukan ongelmalliset joten loppujen lopuksi ehdittiin olla siellä vain pari tuntia. Sinne pitää joskus mennä ihan ajan kanssa - ja vaikkapa ihan parin yön reissulle, sen verran mielenkiintoiselta saari vaikutti. Alla kuva ensin Levanzon saaresta, jossa asuu n. 450 ihmistä ja sen jälkeen fotopläjäys hydrofoilin pärskeistä.
Trapanista nousimme ihan järjettömää serpentiinitietä ylös Ericeen. Älpäkkö kiljahteli ihastuksesta (kauhusta siis) koko matkan ajan. Huikea reissu, ei voi jättää väliin, jos tänne päin eksyy. Erice on paitsi sijainniltaan myös ulkoasultaan jotain ihan omanlaistaan: upea paikka!!!! Tosin tämmöinen reissu pitäisi toteuttaa hiukan toisenlaisella aikataululla: ei ole mitään järkeä kiitää paikasta toiseen ja nähdä kaikki jotensakin puolittain. Mutta tulipahan taas todistettua.
Yllä kuvat Ericestä. Illalla saavuimme takaisin "kotiin" ja saimme Leolta & Margaretilta eli isänniltämme pussin täynnänsä sisilialaisia meren herkkuja. Nämät ystävälliset houstimme olivat käyneet naapuripitäjässä kalaostoksilla ja tuoneet sovitusti maistiaisia myös meille: miekkakalaa, paikallista Oratoa ja ihanaisia katkarapuja (jätti-sellaisia!). Niitä sitten grillailtiin ja herkuteltiin koko loppuilta. NAM! Taitavat muuten nuo meidän isännät olla hiukan samalla aaltopituudella meikäläisten kanssa: illalla maistuu pikku naukku ja merenherkut ja aamulla ollaan vähän vaitonaisempia;)
Tänään torstaina vietimme taas huilipäivää: aamulla lattelle satamaan (siippa tilasi Lattet kuten Suomessa tehdäänkin [=maito italiaksi], jolloin baarimikko tietysti kysyi ystävällisesti, että laitetaanko siihen myös kahvia - tilaa siis Cafe Latte;), sitten pikku kierros ylös ja alas mäkistä Castellammarea, tutustuminen linnan näyttelyyn ja lounaalle isäntiemme suosituksesta jo kertaalleen kokeiltuun Ristorante l'Approdoon - sieltä pitäisi saada kaupungin parasta sisilialaista erikoisuutta, Zuppa di Cozzea.
Kävikin kuitenkin niin, että pienen väärinymmärryksen takia päädyimmekin nauttimaan Zuppa di Marinoa. Tämä kuului onneksi sarjaan onnellisia lopputulemia, sillä Älpäkkö ei pelkästään suosittele, vaan vaatii testaamaan tämän mustekalaa, simpukoita, miekkakalaa, katkarapuja ja jotain toista kalaa sisältävän "keiton" (kuva alla). Paras merenherkkuruoka koskaan!!!!!!
Zuppan jälkeen kuppasimme kaupungilla, shoppailimme aamiastarvikkeet valmiiksi ja suuntasimme taas biitsille. Ukkonen jyrähti pari kertaa, mutta se siitä: säät ovat olleet todella suosiolliset. Uinnin jälkeen kämpille suihkuun ja lempiharrastuksen pariin: viinilasi kätöseen ja Castellammaren satamaan laskeutuvaa hämyä katselemaan. Kello on nyt puoli seitsemän, eli pimeän tuloon on noin puoli tuntia.
Alla kuvia Castellammaresta - huomioi paikallinen "Kekkos-patsas".
Olenkohan kertonut jo noista linnuista, joiden meteliin herää joka aamu puoli kasilta ja jotka mekkaloivat taas näihin aikoin tuossa lähistöllä olevassa JÄTTILÄISmäisessä puussa. Puu näyttää ihan kotoisalta ruukkukasvilta, limoviikunalta, mutta tiedä häntä. ISO se ainakin on. Paikalliset papparaiset istuskelevat siinä puun katveessa aamuin illoin paskavaarasta (viitaten myös Rooman reissu) huolimatta.Skootterit pärisevät, italian (tai sisilian?) kieli kajahtelee kapeilla kujilla, kalastusalukset säksättävät mereltä ja autot tööttäilevät - ja niin, ne linnut: ääntä riittää tässä kylässä. Yöllä Castellammare on niin hiljainen, että tähän terassille kuuluu laineiden lyönti rantaan.
Tarkoituksena olisi lähteä vielä ilta(pitsalle)kävelylle. Ja mikäs meitä estäisi. Lomaa on vielä hiukan jäljellä...seuraava bloggaus tod.näk. koto-Suomesta...
