on kävelevä kysymysmerkki, joka naisen hahmossa reissaa, kalastaa, lukee ja kirjoittaa, ei jaksa kauaa murjottaa; nautiskelee.

maanantaina, huhtikuuta 27, 2009

Taormina, osa 2

Meri tuossa parvekkeemme alapuolella hyökyilee niin, että autojen äänet hukkuvat kohinaan. Isola Bellalle vievä ohut hiekkakannas on kadonnut aaltojen alle – Taorminassa tuulee! Jo toinen pilvinen päivä peräkkäin, mutta lämmintä piisaa kuitenkin (eikä nenän palaneenpunotus ole vieläkään tasaantunut).

Viime juttu taisi päättyä lauantaihin ja siihen, että höpisin jotain elämän kummallisuuksista. No ei ehkä kummallista, mutta suunnitellusta poikkeavaa seurasikin sitten het kohta, kun ei lähdettykään sunnuntaina jalkapalloa vahtaamaan. Näetsen kunnolla aikatauluja katsottuamme totesimme reissun vievän ihan liikaa aikaa.

Sunnuntaina suuntasimmekin siis Castelmonaan, pikkukylään vielä Taorminaakin ylempänä. Bussimatka kesti vain n. 20 minsaa ja liput reilun euron per kärsä. Jotain täällä saa siis halvallakin…

Castelmonassa suuntasimme heti vinkattuun bar Turrisiin ja kyllä, paikka on näkemisen arvoinen!!! Kuvat puhukoot taas puolestaan. Castelmonassa sattui kumma juttu: jo baarissa kuulua mantelilikööriä siemaillessa alkoi kuulua pauketta, ihan kuin tykillä olisi ammuttu. Hetken päästä, kun kiivettiin vielä kylän korkeimmalle kukkulalle (mistä taas OLISI Etnan pitänyt hienona näkyä), pauke muuttui jatkuvaksi jyrinäksi ja murinaksi – ihan kuin Etna olisi ärjynyt!? TOSI pelottavaa, täytyy tsekata jostain, tuliko tuo yli puoli tuntia kestänyt sessio tosiaan jostain pikku purkauksesta.







Castelmonasta käpyttelimme pohkeita säälimättä alas Taorminaan, jossa menimme turistiansaan: älä siis sinä mene valmishintaiseen ”all inclusive” –menu halpaan. Halpaa ei tuo halpa ollut, mutta hyvää sentään varsinkin tuo pistaasikakku. Pikku shoppailujen jälkeen funivialla alas kämpille, pikku tirsat ja sitten ”romanttiselle” punaviinistelylle Isola Bellan rantaan. No niin, täytyy taas todeta, että kun tässä on viime aikoina jonnin verran reissattu, niin mainostetut ihmeet eivät tunnu ihan ihmeellisiltä ihmeiltä. Näkemisen arvoinen paikka kuitenkin!


Illan hämärtyessä ja nälän kurniessa suuntasimme kohti tämän rannan (Taorminassa on monta rantaa) ainoata valopilkkua ja avoinna olevaa ravintolaa, Pizzichellaa. Älpäkkö suosittelee!! Kohtuuhinta ja hyvää ruokaa ihan aaltojen tuntumassa. Ja oikein ystävällinen palvelu. Kuvassa etualalla Älpäkön ”pieni alkupala” Zuppa di Cozze – johan oli noita simpukoita!!




Tänään, maanantaina, käveltiin (oi pohkeita!!!) noin viiden kilsan päähän Letojanniin, missä on piiitkääää hiekkaranta. Kivan oloinen paikka, tosin kesällä varmasti ihan ylitäynnä turisteja. Nyt vasta rantaa laitettiin kuntoon ja suurin osa paikoista oli kiinni. Löysimme sentään taas suosituksen arvoisen paikan (nimi tulee myöhemmin), jossa söimme herkullista grillattua miekkakalaa ja mustekalaa. Saimme vielä yllätykseksi jälkkärit kaupan päälle, sekä alennusta laskusta.


Koska jalat tosiaan alkavat olla taas puupökkelömäisessä kondiksessa, tulimme takaisin bussilla (n. 1,5 egee per kärsä). Viime voimilla hortoilimme vielä Taorminan kaupungin?puutarhassa ja kävelimme kuulut portaat alas hotskulle. Auts auts ja vielä kerran auts!

Päikkäreiden jälkeen mennään tästä hotskun aulaan bloggaamaan nämät jorinat ja sitten taas baanalle, mihin lie tie vie. Janokin jo taas on;)


Huomenna pitäisi olla aurinkoista ja jos näin on, mennään jo aamusta aikaisesta tsekkaamaan vihdoin ja viimein se Etna ja sitten Naxoksen rantsulle kärventämään lisää nahkaa.

Arrividerci taas toviksi, ehkäpä vielä juttua tulee ennen keskiviikon Palermoon lähtöä? Ja lopuksi viela yksi hiukka erikoinen juttu: taalla liimaillaan kuolinilmoituksia ja leffajulisteita sikinsokin sinne sun tanne (aakkoset taas puuttuvat kun lisasin tan "loppuhuipennuksen" hotskun koneelta.) Elama ja kuolema sikin sokin, nainhan se on?

Ei kommentteja: