Naps! Tuo ääni ei kuulunut viimeisenä iltana Taorminassa kamerasta vaan Älpäkön nilkasta, josta siis em. bloggauksessa kerrotulla tavalla murtui kehräsluu. Tosin yritin kaksi päivää uskotella itselleni ja siipalle, että se on vain venähtänyt, mutta eips eips. Alla olevassa kuvassa vielä ilman kipsiä ja hyväuskoisena matkalla bussilla Palermoon...
...ja tässä seuraavassa otoksessa onkin sitten jo turha pyristellä totuutta vastaan. Seikkailu Palermon terveyskeskuksessa ja sen erinäisissä toimipisteissä (respa, röntgen, kipsaamo, "lääkitsemö" jne.), jonne potilaat kuljetettiin AINA ambulanssilla olisi kyllä pienen novellin arvoinen. Tässä kuitenkin taas kerran kuva puhukoon puolestaan.
Mutta muuten täysi tunnustus sisilialaiselle terveydenhuollolle: jalkaan ei enää sattunut kipsauksen jälkeen eikä raha vaihtanut operaatiossa omistajaa. Matka jatkui kepillä könkäten.
Harmitti tietenkin, kun muutenkin lyhyt Palermossa oleilu muuttui tuskallisen hitaaksi taivallukseksi. Palermoon on siis päästävä uudestaan...sen rosoiset talot, restauroidut palatsit, iloiset lapset ja sulkikasvoiset torikauppiaat...tällaisessa ympäristössä Älpäkkö viihtyy! Ja mafiakin näkyi (meille) vain lööpeissä.
Yksi palatsi ylitse muiden oli hotskumme Hotel Orientale! Lähellä rautatieasemaa, edukas ja ehdottoman uniikki. Älpäkkö suosittelee - niin ei taas sille nirppanokkaosastolle kuitenkaan. Näkymä huoneen ikkunasta ei huimaa, mutta huikaisee tavallaan, ja elämä kadulla siinä ihan alla - huutoja, hälinää ja tuoksuja, kunnes ilta hiljenee yöksi jossa kuuluu vain katukollien nahistelu. Ja Älpäkön keppi kun se kolahtaa rappusiin joita Orientalessa valitettavasti riitti (ei hissiä).
Toreilla tuli tietysti käpöteltyä sen minkä nyt pystyi. Toreja tuntuikin olevan vähän joka kadunkulmassa ja niihin riitti myös asiakkaita aamusta iltaan. Hintataso Palermossa oli eeerittäin kohtuullinen: kympillä sai kaupasta esim. jo pullon punkkua, pari olutta ja pientä einestä.
Tokihan Palermosta löytyy tuota toisenlaistakin rikkautta ja loistoa. Ja arabien vaikutus näkyy - kuten koko Sisiliassa - myös siellä.
Jotenkin vaan nuo sivukujat vetivät puoleensa. Ei nyt sentään iltaisin. 
Toisaalta olisihan sitä voinut ostaa ihan oman suojeluspyhimyksen;) Alla olevan "boutiquen" takaosassa veistettiin ja maalattiin noita puisia pyhyyksiä.
Liikenne Palermossa oli...lievästi sanottuna kaoottista. Alla pikkupojat ohjastelevat heppakärryä autojen seassa.
Tässä taas ollaan vapunpäivän heppa-ajelulle ihan itse. Julkinen liikenne oli pyhäpäivän vuoksi seis ja kepittely kävi väliin raskaaksi.
Mutta mutta...perinteiseen tapaan täytyyhän tähän laittaa edes muutama safka-kuva! Eli alla ensimmäisenä "grillin" tiski, josta valittiin eineet ja jotka sitten rillattiin ja tuotiin pöytään. Samaisessa paikassa syötiin myös reissun ekat arancinit. Tuo "Panineria-Focacceria ´nni Franco u´Vastiddaru" (C.so Vitt. Emanuele, 102, ang. P.zza Marina, eli lähellä Piazza Marinaa) on todella suosittelun arvoinen paikka. Paikallisetkin jonottivat sinne ja hintataso oli todella edukas ja safkat siis nam.
Tässäpä taas nautitaan reissun parasta focaccio-leipää. Harmi että osoite on kadonnut?!
Kyllä, Palermo oli sen tuhannen kertaa mielenkiintoisempi mesta kuin Taormina: hiomaton timantti vuorten kätkössä. Ja toisaalta, kun nyt ensimmäisen kerran elämässä matkusti liikuntarajoitteisena - kokemus oli sekin. Oli näetsen ihan pakko välillä pysähtyä, eikä höyrytä paikasta toiseen. No jaa, kieltämättä vetelehtivä ällistely ja haahuilu on aina kuulunut matkaohjelmaan, mutta että ihan istua välillä penkillä, ilman rakkoja jaloissa;) Kipsi kilpenä! Huokaus, olihan taas reissu! Niin ja vielä - Sisiiassa kissatkin syövät pastaa...
Seuraava reissu ja ilman kipsiä taasen Lappiin. Sieltä erilaisia kuvia ja touhuja. Parin viikon päästä tähän aikaan ollaan jo junassa!
Seuraava reissu ja ilman kipsiä taasen Lappiin. Sieltä erilaisia kuvia ja touhuja. Parin viikon päästä tähän aikaan ollaan jo junassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti