Summa summarum: 2 viikkoa Palermossa ja yhä vielä Älpäkkö hämmästelee, mistä siinä kaupungissa oikein on kysymys? Keitä siellä oikein asuu? Mitä siellä pitäisi tehdä ja mitä nähdä? Uskaltaako tätä edes suositella kellekään?
Niin, ehkäpä Palermon ainutlaatuisuus ja vastakohtien kauneus ja rosoisuus on vain koettava ja hyväksyttävä selittelyittä. Kaikki koettu tuntuu helmikuun pakkasissa epätodelliselta - ehkäpä palanen Älpäkköä harhailee edelleen kapeilla kujilla ja etsii ja etsii ja etsii...Tai kenties useana päivänä puhaltanut Sirocco-tuuli toi Saharasta jonkin salaperäisen taudin taimenen...
Niin tahi näin, tässä vielä muutamia otoksia reissusta. Alla ensimmäisenä pojat paukuttelevat Uutta Vuotta (pointtina tässä graffitit vs. Piazza Magionen historiallisuus) ja "pakollinen" seimikuva.
Lincoln on muuten ihan täyden palvelun katu: sieltä voi ostaa pyhimysten kuvia, kebabia, leipää auton takahotlarista, rintsikoita, huonekaluja, maailman parhaita leivonnaisia (Piazzetta Porta Realella), lamppuja ja tietysti yön pimetessä myös lempeä.
Pellegrinolla on myös merkittyjä patikkareittejä ja säälittäviä turistiansoja krääsineen. Monte Pellegrinon maisemat näyttivät välistä muuten melkein kuin jonkin tunturin kupeelta, mutta kaktukset kieltämättä eivät ihan sopineet siihen kuvaan...
Hintavertailuksi tähän voisi heittää vaikkapa Palermon pakistanilaisen ravintolan neljän ruokalajin illallisen , joka oli ihan taivaallinen ja maksoi 10 €/kärsä (osoite harmiksi hävöksissä, paikka oli lähellä Politeamaa) tai Bar Venezian (Via Venezialla, jossa muitakin mukavia paikkoja), mistä saa hyvän ja täyttävän pastalounaan kahdella eurolla.
No, merinäköala tietenkin maksaa....

Melkein olisi voinut pulahtaa...yksi uimari nähtiinkin. Vesi oli ehkä hiukan päälle +15? No lahkeet sai kuitenkin kasteltua.
Ah niin ihanasta sisilialaisesta ruuasta vielä sen verran, että parhaat pitsat löytyivät tällä kertaa yllätykseksi tyypillisen turistiansan näköiseltä, pikkuravintoloita ja sisäänheittäjiä pullistelevalta pikkukujalta lähellä Teatro Massimoa (osoite taas tästäkin hukassa). Aina ei siis kannata ylenkatsoa noita englannin ja saksan lipuilla "koristeltuja" muovituolipaikkoja. Alla kuva samaisen paikan alkupalapöydästä.
Iltaisin (viimeistään) henkiin heräävä katuosuus Via Terramuzza liki Piazza Kalsaa täytyy myös mainita, kun puhutaan hyvästä ja edullisesta ruuasta Palermossa. Kadunpätkällä on myös kuuluisa? Bar Mikalsa , jossa oli ainakin hyvää cous-cousia. Sisälmyshampurilaisten (maistettu on, kerta riitti!) vastapainoksi voi suositella, jälleen kerran, myös paikallisten arvostamaa Panineria Focacceriaa lähellä Piazza Marinaa (C.so Vitt. Emanuelle 102).
Lopuksi vielä vehreänreheviä kuvia majapaikkaamme vastapäätä olevasta Orto Botanicosta eli kasviteteellisestä puutarhasta, jossa olisi voinut käyskennellä papukaijojen huutojen saattelemana vaikka koko päivän.


Palermosta löytyy ihan varmasti jokaiselle jotakin ja se on oiva tukikohta retkille muualle Sisiliaan. Missään kohtaa emme myöskään törmänneet hajuja ja näkymiä lukuun ottamatta mihinkään pelottavaan tai vaaralliseen - tietysti tähän auttaa sekin, ettei kaulassa killuttele kultakäätyjä ja että ainakin näyttää siltä kuin tietäisi mistä on tulossa ja mihin on menossa.
Seuraavaksi pääsiäisenä Tallinnaan (!) ja syksyllä taas ihan oikeisiin maisemiin....
Palermon ja etenkin Kalsan alueen maine epämääräisenä rikollisuuden tms. tyyssijana on kyllä tänä päivänä ihan lööperiä. Joistain ihan uusistakin matkaoppaista saa lukea, miten pimeän jälkeen Palermossa ei voisi poiketa yhdellekään pääkatua pienemmälle kujalle - höpö-höpö. Suurkaupunki on tietysti aina suurkaupunki.
Tuolla sivulla on aika hyvin kuvailtuna se, mitä mieltä Älpäkkö on Palermosta. Tuota kautta löytyi muuten se mukava kämppäkin...jonka auringonlaskunlilaan terassinäkymään päättyy tämän reissun muistelo. Paljon jäi kertomatta - käy itse ihastumassa;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti