Hulluutta

On tämä hullua: Älpäkkö on kaiken muun lisäksi vielä Lapin hullu - jo vuodesta 1987. Silloin kävin ensimmäisen kerran hämmästelemässä lumisia postikorttimaisemia Länsi-Lapissa. Seuraavan kerran oli mentävä Lappiin kesällä, sitten taas talvella ja kesällä ja keväällä ja syksyllä ja...aina vain kun pääsi. Parhaimpina vuosina - tai pahimpina, ihan miten vaan - olemme siipan kanssa reissanneet lantalan ja pohjoisen väliä viisikin kertaa. Tiedossa on kyllä vielä paljon pahempiakin hulluja...terveisiä.

Lapin hulluuden lisäksi mieli usein halajavi myös Pohjois-Norjaan. Näiltä ennen digiaikaa (niin meidän perheeseemme se saapui vasta pari vuotta sitten) tehdyiltä reissuilta on kasapäin niin kauniita kuvia, että lieneekö sellaisia olisi digillä osannutkaan ottaa. Mutta ne kuvat säilykööt komeron perukoilla, niitä en voi tässä jakaa. Alla velipojan otos Tromssasta vuodelta 2001.

Kuvien sijaan tarjoan siis mielikuvia. Ensimmäisellä Norjan-reissulla (1988), joka oli myös Älpäkön eka kesä Lapissa, sattui seuraavaa. Heräsin pirteänä ja valmiina kohtaamaan Narvikin nähtävyydet, mutta pettymys oli suuri, kun katsoin ulos ikkunasta: aurinko paistoi komeasti päin pläsiä, mutta missään ei näkynyt ristin sielua, ei kuulunut liikenteen pörinää. Olimme nukkuneet pitkän ajomatkan jäljiltä pommiin ja päivä oli piloilla! Kaikki olivat jo lähteneet kohti ihmeellisiä seikkailuja! Me olimme hotellin ainoat unikeot!

Minä siitä riehaantuneena vauhkosin äänekkäästi siipan ylös pedistä ja ryntäsin suihkuun. Kierrokseni vielä nousivat kun hiuksia kuivatellessani siippa jatkoi lököilyään, eikä korvaansa lotkauttanut himmastukselleni, totesi vain, että "Tulehan takaisin nukkumaan ja lakkaa mesoamasta, koko hotelli herää. Kello on puoli kolme yöllä." Ensimmäinen kohtaamiseni keskiyön auringon kanssa oli siis vähintäänkin surkuhupaisa.

Unohtumattomia ovat olleet monet Norjan retket ja etenkin Hammerfestiin ajatus kiitää usein. Tosin paljon on silläkin suunnalla vielä näkemättä ja ainakin yksi haave toteuttamatta. Ensi kesänä ehkä sentään lohdutukseksi kalareissulle Norjaan? Vaikka saahan sitä norjalaista kalaa Suomestakin..(kuva alla)

Näin vaikeastikin voi ateriansa valmistaa, ellei ole lomalla muuta tekemistä. Tuon verran oli lunta "piilopirtillämme" tänä keväänä.

Piilopirtillä voi toki tehdä muutakin hullua kuin loimuttaa lohta lumihangessa. Muutamista ns. pakon sanelemista harrastuksista voisi tässä mainita tulvaveneenlaskun ja kesäautonkaivuun.

Tällaista se on siis se lapinhulluus: vesillä oleva vene pitää laskea vesille ja kesäauto kaivaa lumihangesta.

No, totta puhuen noita harrastuksia ei tarvitse joka vuosi tehdä, mutta yksi tärkeimmistä asioista, mitä Lapissa Älpäkön mielestä pitää tehdä, on
o l e m i n e n.


Älpäkkö rakastaa huvipuistojen ohella (vrt. aiemmat jorinat) olemista. Kun ihminen ON, kuuntelee hiljaisuutta ja kyllästyttyään oman pään luomiin mielikuviin vilkuilee luonnon tarjoamaa vaihtoehtotaidetta, saavuttaa täydellisen olemisen tilan. Sitä ikään kuin...on. Piste. Alla olemiseen tarvittavaa kuvamateriaalia.

Ai-ai, nyt alkaa taas tuntua siltä, että olen väärässä päätä Suomea...
11 yötä, sitten päästään taas Lappiin ja piilopirtille. Toivottavasti pakkasta ei ole paljon päälle 20, että pääsee taas lumikenkäilemään. Tähän aikaan vuodesta tosin ei tarvitse aurinkolaseja...