Lapin ja Norjan maistelmia

Harvakseen ovat käväisseet Älpäkön sormet hivelemässä näppistä bloggaus-mielessä. Kesä meni, talvi tuli - niin myös muutama matka.

Lapissa, piilopirtillä, kaikki oli kuten ennenkin. Aurinko paistoi päivin...

 ...ja öin...

 ...ja aamuöin...

 

 ...kullerot kukkivat ja...

...porot kulkivat omia teitään.

Mekin kuljimme siipan kanssa jalan ja kanootilla, gondoli-hissillä ja kumipyörillä. Levillä kävimme leikkimässä turisteja "alppi"mökissä ja samalla hoitui kätevästi myös pyykkäys. Illan baarikierroksen jälkeen tuuletuimme "tunturissa". Sana lainausmerkeissä sillä onhan tuntureita ja "tuntureita". Alla otokset Levi-"tunturilta" ja Levin "torilta".

Kesän kohokohtiin kuuluu ehdottomasti retki yhdelle Pallasjärven autiotuvista, Hietalahdelle. Helpoksi kuviteltu kanoottireissu sai tosin lisäväriä mahtavasta ukkosesta sekä aallokosta, josta kanoottimme Olvikko suoriutui ihmeen mainiosti. Älpäkköä kyllä hirvitti, koskissakaan ei ole niin paljoa pelottanut.



Pallasjärven vaahtopäät höykyttivät matalille Lapin joille tarkoitettua Olvikkoa.

Aallokosta selvittyämme päälle nousi ukonilma, joka Älpäkön ukkos-top-tenissä saa ansaitun paikkansa sijalla kaksi. Teltta kutistui makuupussissa kyyhöttävien retkeläisten ympärille paukkuvaksi retaleeksi tuulen painaessa sitä vasten Hietalahden hienoa hiekkaa. Ukkosen jyly kertaantui tuntureista järven yli meteliksi, joka pakotti kädet korvien suojiksi. Sade ei kuitenkaan päässyt sisään, salamat eivät iskeneet lähelle eivätkä telttakepit sinkoilleet ympäriinsä. 

Myräkän jälkeen kalastelimme, tulistelimme ja ihailimme maisemia ja Pallasjärven kirkkautta.  



Hietalahden autiotupa. Tupa oli siisti ja sen vieressä oli iso kota. Upea hiekkaranta!

Harrit loiskivat järvessä iloisesti ja nappasimme niistä isompia mahan täytteeksi. Kalastaminen oli esim. Kapsajokeen verrattuna lähes ilmaista: lähikaupasta ostetulla kympin päiväluvalla sai liottaa kolmea siimaa.

Vietimme Hietalahdessa kaksi unohtumatonta yötä, toisen niistä tuvassa, jossa uni ei tullut Älpäkön silmiin ollenkaan - onneksi. Alla kuvassa aamuöistä maisemaa Lommoltunturille päin.

 

Ja olihan sinne Norjaankin taas päästävä! Vuokrasimme satujen saarelta, Senjalta, mökin viikonlopuksi. Tyrskyturskan suositusten perusteella valitsimme tukikohdaksi Flakstadvågin leirintäalueen, eikä suotta: hyvä hinta-laatu suhde ja upeat maisemat. Mökki oli supersiisti, vaikkakin ilmeeltään peruskamaa, mutta emmehän me sinne menneet mökkihöperöitymään. Mielessä pyörivät nimittäin kuvat ihanaisista kalansaaliista... 



Flakstadvågin idylliä Senjan saarella, jäämeren tuoksussa.

Ja saihan sitä maistaa, tuore sei oli aivan taivaallista herkkua. Turskakin oli heti valmistettuna ihan syötävää.



Älpäkkö nappasi rannalta parikiloisen herkkusein, nam.

Ja mikäs oli kalastellessa: aurinko hiveli upeita maisemia, eikä rannalta kalastaessa tarvitse Norjassa huolehtia edes luvista - niitä ei tarvita.

Kiersimme viikonlopun huipennukseksi Senjan saaren ympäri. Kuvat puhukoot puolestaan.

Senjan jälkeen ajoimme kummastelemaan Norjan kansallisputousta, Målselvfossenia. Upea paikka, mutta mökit olivat ylihinnoiteltuja ja jotenkin törkyisen oloisia. No, näköalamajoitus maksaa...

Viisi viikkoa pohjoisessa hujahti taas silmänräpäyksessä. Onneksi hajut, maut ja näyt ovat tallentuneet kovalevyn lisäksi sydämeen. Etelään paluuta helpotti myös tieto lähestyvästä, aina vain etelämmäs kuljettavasta reissusta...siitä lisää seuraavassa bloggauksessa.



Älpäkkö tähyää poron kanssa jo tuleviin seikkailuihin.