Miksi lähettää ventovieraalle ihmiselle yli tuhat euroa ja sopia treffit toisen ventovieraan kanssa outoon kaupunkiin, josta Hemingway haki innoitustaan Vanhukselle ja merelle ja toivoa, että se maksettu loma-asunto on olemassa? Miksi buukata itse lennot, ajaa outoja teitä ja outoja reittejä? Miksi ottaa riski? Miksi ei kannata tyytyä valmiiseen, vaan löytää itse?
Siksi, että uima-allas merinäköalalla on ihan kiva juttu...
....ja siksi, että talo Italiassa, keskellä luonnonsuojelualuetta ja luomu oliivitarhaa on tosi tosi kiva juttu...
...siksi, että hotellit tai turistilaumat eivät häiritse, eivätkä pilaa maisemaa...
...ja siksikin, että joka aamuisen uinnin voi päättää suihkuun ihastellen Välimeren ylle heräileviä värejä. Lintujen laulussa. Sitruunapuiden katveessa. Paratiisissa.
Talo Italiassa, Cilentossa, täytti kaikki odotukset. No, olihan siellä hervottoman kokoisia mehiläisiä, äkäisiä paarmoja ja tonkivia villisikoja, mutta muuten - paratiisi kuudelle hengelle oli katettu viikoksi syyskuun puolessa välissä mitä mainioimmin antimin.
Talo buukattiin taas ennestään tutun firman kautta ja lennot Air Berlinistä. Lentoaikataulun muuttuminen muutamaa viikkoa ennen lähtöä aiheutti hiukan ylimääräistä päänvaivaa ja lisäkustannuksia, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Tällä reissulla tuli todistettua myös se, miten EU:n alueella voi matkustaa ilman matkustusasiakirjoja - mutta se onkin taas toinen tarina se...
Talomme sijaitsi keskellä maaseutua ja Cilenton luonnonsuojelualuetta, joten tie ylös vuorelle ei ollut heikkohermoisia varten. Tosin tie jatkui vieläkin ylöspäin ja ylöspäin ja ylöspäin ja sen varrella oli lukuisia toinen toistaan pienempiä pikkukyliä, lähimpänä niistä meitä sievä Pollica.
 |
| Pollican kirkon edessä päivysti hyväntuulinen munkki. |
Acciarolissa oli myös lähimmät biitsit. Oi mitkä aallot! Cilenton alueen rannat ja merivesi ovat myös erityisen puhtaita, joten ilo oli pulikoida kirkkaassa sinessä ja nostella jalkoja kuumalla, puhtaanvalkealla hiekalla.
 |
| Lido Giu -Gio Acciarolissa: hyvä palvelu ja mahtavat eväät. |
Yrtit ja sitruunat saimme suoraan talon puutarhasta.
Acciarolissa kävimme myös ihan ravintelissa syömässä, harmi, ettei kuitteja ole enää tallella, eikä nimikään muistu enää mieleen. Erittäin herkullista ja erittäin halpaa, alla Älpäkön herkkua eli kalasoppaa italialaisittain.
Viikon aikana teimme retkiä mm. Pompeihin ja Paestumiin, niistä lisää seuraavassa bloggauksessa, mutta yksi reissun kohokohdista oli ehdottomasti veneretki Grotta de Azzurrolle, jossa veden väri oli aivan uskomattoman sininen. Siis azzurron sininen.
Jylhiä kallioita ja upeaa merta muistellessa ei voi muuta kuin toivoa, että pääsisi näihin maisemiin pian uudestaan.
Rannan kuumuudesta pystyi välillä poikkeamaan vaikkapa viileään luolaan, jos uiminen kyllästytti. Vene läksi kauemmas miehistön valmistellessa siellä lounasta....
...joka maistuikin iloisen ja laulavaisen kapteenimme kera. Aivan aseistariisuvan aito ja lämmin meininki. Ja hinta Älpäkön mielestä vain 30 € per turisti.
Kaikkea muutakin kivaa ja myös tietenkin kommellusta Cilenton viikon aikana sattui, mutta jääköön ne nyt arvailujen varaan. Viikko kului aivan liian äkkiä ja lähtöaamuna ei paljoa hymyttänyt, vaikka edessä olikin vielä päivä Roomassa. Cilenton auringonlasku syöpyi syvälle sieluun. Nyt, kun ulkona pakkasta on -18, Cilenton kuumat päivät ja lempeät, rosmariinintuoksuiset illat tuntuvat unennäöltä. Huokaus.......
Mutta syyskuinen matkamme siis jatkui vielä...Pompein ja Rooman kimppuun Älpäkkö hyökkää seuraavassa bloggauksessaan.
 |
| Moottorite oli kuuma matkalla Roomaan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti