Pikavisiitti Roomassa ja Napolissa

Syyskuisella Italian reissulla poikkesimme pääkallopaikalta Cilentosta mm. Pompeijiin (vai Pompeihin?) ja Paestumiin. Viimeinen yö pastan luvatussa maassa tällä erää kului puolestaan Roomassa. Viimeksihän Älpäkkö ihasteli ikuista kaupunkia 40-v. juhlareissullaan, eli melkein äskettäin;)

Olivatko odotukset liian korkealla vai alkoivatko rauniot niin sanotusti kaatua päälle (meidän käyntimme jälkeenhän ne alkoivat ihan kirjaimellisesti kaatuilla), mutta Pompei ei koskettanut pintaa syvemmältä. Tai ainakaan kovin syvältä. Emme myöskään ehtineet käydä Pompein museossa, mikä olisi ollut ihan must - siellähän ne kaikki mosaiikit ja muut hienoudet luuraavat.



Pompein kadut hohkivat kuumina vielä syyskuussakin.

Yksityiskohtia olisi riittänäyt kuvattavaksi vaikka kuukaudeksi.

Alla kuvassa "antiikkinen pikaruokala" - näin ainakin olin ymmärtävinäni.

Ilmeisesti keskeneräiseksi jääneen torin taustalla häämöttää syyllinen. Kun piirtää mielessään viivat vuoren kylkiä pitkin, saa selville Vesuviuksen koon ja huipun ennen sen tuhoisinta purkausta 24. elokuuta 79 jaa. Tuohon päivään sijoittuu suht mainio "dekkarikin", Robert Harrisin Pompeji.  

Vesuvius on edelleen aktiivinen tulivuori...

Lievästi sanottuna oudohkosti olivat italialaiset "säilöneet" vainajansa (tai muotit heistä) suureen häkkivarastoon tiilien ja ruukkujen sekaan. Ja kaiken kaikkiaan, Älpäkön mielestä, kyllä vaikkapa Ostia Antica hakkaa Pompein nähtävyytenä mennen tullen.

Mutta napolilaista pitsaa ei kyllä hakkaa mikään, NAM! Pitseriaan ihan Pompein sisäänkäynnin (ei siellä Mysteerien talon puolella vaan toisella laidalla) vierestä meidät heitti sisään mies kuin suoraan mafialeffasta, huh. Mutta kyllä kannatti uskaltautua.

Jossain välissä Italian lomaa pistäydyimme myös Paestumissa (Poseidonia), jonne hurauttelimme pitkin Cilenton vuorisia teitä. Välillä reitti meni nipinnapin pakettiauton ajettavaa kujaa halki piskuisen vuoristokylän ja sen torin, välillä matkaan tuli korkeuseroista johtuvien mutkien lisäksi muita mutkia: ei, navigaattori ei näyttänyt, että tie edessä oli poikki sortuman vuoksi...

Paestumin temppelit ovat massiiviset ja alue kaikkinensa todella kaunis. Eikä sisiliskoja Älpäkön riemuksi näkynyt ihan kauheasti...

Kävimme myös alueen museossa, jossa voi ihailla alkuperäisiä mosaiikkeja ja saada hiukan tolkkua siihen, ketkä Paestumissa ovat kulloinkin valtaa pitäneet. Linkit muuten museoihin taas kerran "yllättäen" eivät toimi, siis ne ns. oikeat italialaiset linkit, joten linkittelen nyt sinne minne tällä hetkellä pääsee.

Paestum, Pompei, Cilento, Acciaroli, Pollica....mutta lopultahan kaikki tiet vievät Roomaan, jonne Cilentosta hurautimme pitkin moottoritietä ja vain vähän tietullin kanssa sähläten alta aikayksikön. Parkkipaikan löytäminen vuokra-auton palauttamista varten Rooman päärautatieaseman edestä ei ollut ihan helppoa, mutta ei mahdotontakaan. Sitä paitsi Älpäkkö sai siinä episodissa käyttää voimasanarepertuaarinsa kaikilla kielillä kerrankin ihan tyhjiin. Roomalaiset autoilijat !!! ############# !!!

Yhdenlaista autoilua oli myös yöbussidisko. Kovasti olisi haluttanut mukaan, mutta ehkäpä nuoriso olisi tuntenut itsensä ihan vaippaikäiseksi  meidän seurassamme. Ja väsyttikin jo se kaiken maailman nähtävyyksien perässä ramppaaminen.  

Kovin paljoa ei tässä bloggauksessa nähtävyyksiä näytetäkään - ne voi halutessaan katsoa aiemmista Rooman pläjäyksista vuodelta 2007.



Piazza Navona - aina yhtä kauniin kuhisevana.



No, laitetaan nyt toinenkin pakollinen todiste Rooman käynnistä. Colosseum on aina Colosseum. Vai onko?

Rooman keikalle sattui reissun ainoa sadekuuro. Sateen jälkeen valo peilasi kivasti kiveyksiltä. Alla klikkaus espanjalaisilta portailta.

Foro Romano ja Via dei Fori Imperiali, joka suljetaan sunnuntaisin liikenteeltä, ovat Älpäköm lemppareita Roomassa. Ja hiukan kun poikkeaa taas kerran turistivirrasta sivukujalle, voi istahtaa aitoon italialaiseen ravintolaan kohtuuhintaiselle aterialle - ihan Rooman sydämessä.

Kyllä, tämäkin matka päättyi aikanaan. Älpäkkö voi vain toivoa, että vielä seuraavallakin kerralla tämä ihanainen ja moneen kertaan kuvattu kummunkomistus (pahanlainen fiksaatio pinjoihin ei tunnu laantuvan) kurottelisi Rooman taivaan alla sulotuoksuaan levittäen. Arrivederci, huokaa Älpäkkö.

Joulun tienoilla luvassa taas riemuloma perinteiseen tapaan...